Ahven - Perca fluviatilis

Ahven (Perca fluviatilis) on Suomen yleisin kalalaji ja Suomen kansalliskala. Se on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään.

Ahven on varmaankin Suomen tunnetuin kala, ainakin se on yleisin kalalajimme eikä sitä ulkonäöltään juuri voi sekoittaa edes sukulaisiinsa kuhaan ja kiiskeen. Syynä ahvenen yleisyyteen ovat sen väljät ympäristövaatimukset, tehokas lisääntyminen ja joustava ravinnonkäyttö. Ahvenet tulevat kutukypsiksi 3-6 -vuotiaina, koiraat pari vuotta naaraita aikaisemmin.

Kutu alkaa maan eteläosassa toukokuun alkupuolella ja pohjoisessa vasta toukokuun lopulla. Isoissa järvissä ja rannikkovesissä kutu kestää varsin kauan, jopa 3-4 viikkoa, niin että "ahvenen kutuun ja akan ottoon ehtii hitaampikin mies" kuten kansanviisaus lohduttavasti toteaa. Poikaset kuoriutuvat 2-3 viikon kuluttua kudusta ja ovat silloin 6-7 mm:n pituisia. Jos kaikki käy hyvin ja ravintoa on poikasille riittävästi, niin ensimmäisenä syksynä pituus on lisääntynyt kymmenkertaiseksi eli 6-7 cm:iin. 3-vuotiaat ahvenet ovat 11-13 cm, 9-vuotiaat 22-24 cm.

Kilon painoisen ahvenen ikä on 15-18 vuotta eli ahven on siis varsin hidaskasvuinen.
Määrältään ja arvoltaan ahven on kalansaalistilastojemme tärkeimpiä lajeja. Vuonna 1998 ahvensaalis oli yli 14 miljoonaa kiloa. Kotitarvekalastajat ja virkistyskalastajat kalastavat ahvensaaliista lähes 95 %.

Maukas kala
Ahven on erittäin maukas kala. Jos se olisi meillä harvinaisempi, niin sitä varmasti pidettäisiin suu-remmassa arvossa kuin nyt on asian laita. Keski-Euroopassa eräissä ravintoloissa ahvenfileet ovat erityisherkkua, jota käydään kauempaakin nauttimassa. Sveitsin ravintoloiden ruokalistoilta saattaa löytyä ruokalaji "Eglifilets...", joka tarkoittaa juuri ahvenfileitä.
Ahven on piikkinen kala ja siitä on saattanut syntyä ihmisille käsitys, että ahvenet, varsinkin pienet ovat myös ruotoisia. Ruokailijan kannalta haitallisia lihasruotoja ahvenessa on kuitenkin varsin vähän, fileen etupäässä kylki- ja selkälihaksen välissä tosin on ruotorivi, mutta nekin isoja ahvenia lukuunottamatta ovat niin pieniä, ettei niitä syödessä edes huomaa.

Suomustaminen
Kalan suomustaminen on tavallisimmin tarpeen
vain silloin kun kala on tarkoitus paistaa.
Kun suomustat kalan, tee näin:
* Suomusta ennen suolistamista.
* Jos suomupeite on päässyt kuivumaan, se on kostutettava esim. upottamalla kala hetkeksi kuumaan veteen.
* Suomupeite poistetaan kalan pyrstöpuolelta alkaen.
* Suomustinta käytettäessä suomustus tapahtuu kätevästi poikkisuuntaan suoritettavilla kevyillä liikkeillä, varo murjomasta kalan lihaksia rikki.
* Kalan voi pitää suomustettaessa veden alla tai riittävän tilavassa muovipussissa; näin estetään suomujen liika roiskuminen.

Nylkeminen

Ahventa nyljettäessä leikataan saksilla selkäevät pois ja niiden mukana kapea nahkasuikalekin (kuva a) tai tehdään veitsellä viillot evien kummallekin puolelle (b) ja nykäistään evät irti. Jälkimmäisellä tavalla meneteltäessä vältytään eväruotojen pätkimiseltä. Niskaan tehdään molemmin puolin poikkiviilto. Nahka revitään irti kummaltakin kyljeltä (c). Parilliset evät poistetaan nahkoineen (d). Kiduksista vetämällä saadaan vatsaontelo tyhjennetyksi. Peräevä kiskaistaan irti, pyrstöevä ja pää leikataan pois.


Fileointi
Jos fileointijätteistä on tarkoitus keittää lientä, on turvallisinta ennen fileointia aukaista kalan vatsa esim. kalasaksilla ja poistaa suolisto ym. osat, joita ei käytetä liemeen. Jos taas fileointijätteitä ei käytetä, ei suoliston poistaminen ole välttämätöntä ennen fileointia.

1. Viilletään veitsellä rinta- ja vatsaevien takaa (1), käännetään veitsi ja avataan vatsaontelo peräaukkoon asti (2).

2. Viilletään niskaviillosta alkaen filee irti selkäruotoa pitkin.
3. Kala käännetään ja leikataan vastaavalla tavalla toinen filee.
4. Kalapiikkiä apuna käyttäen leikataan kylkiruodot irti. Vasemman kyljen filettä käsitellessä veitsen liike on "vetävä".
5. Oikean kyljen fileestä ruotoja leikattaessa veitsen liike on "työntävä". Jos fileisiin on jäänyt eväruotoja, leikataan ne pois tässä vaiheessa.
6. Painetaan filee pyrstöpuolesta lautaan kiinni ja viilletään nahka irti.
Fileointiveitsen tulee olla terävä. Tavoitteena on, että ruotoihin ja nahkaan jää mahdollisimman vähän lihaa. Työtä nopeuttaa, jos työ tehdään vaiheittain, eli kukin työvaihe tehdään koko kalaerää koskien ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen: (vatsan aukaisu ja suoliston poisto) - fileiden irrotus - kylkiruotojen irrotus - nahan irrotus.

Pieniä vihjeitä
Kala ei kestä kovakouraista käsittelyä. Jos itse pyydystät kalan, perkaa se heti pyynnin jälkeen. Ota isomman kalan teurastus tavaksi. Tuoreen kalan maittavuus edellyttää aina siisteyttä. Kala säilyy hyvänä vain kylmässä.
Harkitse, milloin kala kannattaa nylkeä, sillä kalan nahka sisältää yleensä hienoja makuaineita. Myös kalan pää, selkäranka, evät ja sisälmykset ovat sekä maultaan että ravintoainepitoisuudeltaan monipuolisia. Syö pienet kalat ruotoineen, niin saat runsaasti kivennäisaineita. Keitä kala vähässä vedessä ja käytä keitinvesi, niin saat hivenaineet talteen. Käytä kalan maksa ja mäti. Niissä on runsaasti vitamiineja.
Kala on edullista, se sopii kaikkien kukkarolle.
On tärkeä tietää:
* A-vitamiini suojaa tartuntataudeilta ja vahvistaa näköä.
* B-ryhmän vitamiinit estävät mm. hermostohäiriöitä ja ihottumaa.
* D-vitamiini on välttämätön luustolle ja hampaille.
* Rautaa ja kuparia tarvitaan punaisten verisolujen muodostamiseen. Rauta estää anemiaa.
* Sinkkiä ja magnesiumia on eräissä entsyymeissä, kobolttia vitamiineissa ja merikaloissa olevaa jodia tarvitaan kilpirauhasten toimintaan.
Vähärasvainen kala ei lihota. Se on erityisen terveellistä dieettiruokaa, mutta sopii yhtä hyvin juhlapöytään kuin jokapäiväiseksi ravinnoksemme.
Kala on erityisen terveellistä ja monipuolista ravintoa ja tämä johtuu mm. kalan sisältämistä tyydyttämättömistä rasvahapoista, joilla on ehkäisevä vaikutus verisuonten kalkkeutumiseen; täysiarvoisista valkuaisaineista, jotka ovat eläinkuntamme halvimpia valkuaisainelähteitä; monista arvokkaista ravintosuoloista, kuten kalkista, magnesiumista ja fosforista, joita tarvitaan ruumiin kudosten rakentamiseen; hivenaineista, kuten raudasta, kuparista, sinkistä ja koboltista sekä (merikaloissa) jodista, jotka ovat välttämättömiä elintoiminnoillemme, sekä vitamiineista, joilla on suuri merkitys terveydellemme.

Tuulin kasvis-kalakeitto

2 rkl öljyä, 1 sipuli, 1-2 valkosipulin kynttä, pala selleriä, 1 porkkana ja 2 perunaa pilkottuina tikuiksi, 1 kalaliemikuutio, 5 dl vettä, 300 g ahvenfileetä, 2 rkl tilliä tai basilikaa.
Hauduta tikuiksi pilkotut kasvikset öljyssä. Lisää vesi ja kalaliemikuutio sekä viipaloidut perunat. Keitä kasvikset puolikypsiksi ja lisää ahvenfileet. Mausta tillillä tai basilikalla.

Mikro-kalamureke
400 g jauhettua ahvenfileetä (myös kuha ja hauki käy), 2 kananmunaa, 2 dl maitoa, 1 rkl perunajauhoja, 1 rkl hiivaleipäjauhoja, 1 dl porkkanaraastetta, 1/4 dl hienonnettua tilliä, 1/4 dl hienonnettua ruohosipulia, ripaus suolaa, 1/4 tl valkopippuria, 1-1,5 tl kirveliä tai rakuunaa.
Vatkaa ainekset hyvin sekaisin. Voitele mikroon soveltuva rengasvuoka. Kaada murekeseos siihen. Peitä kannella tai kelmulla. Kypsennä täydellä teholla (600W) noin 9-10 minuuttia. Kypsä mureke tuntuu kosketeltaessa kiinteällä. Anna hieman seistä vuoassa ennen kuin kumoat sen.
Tarjoa esim. keitettyjen perunoiden, raikkaan salaatin ja tillillä maustetun vaalean kastikkeen kera.

Paistettuja ahwenia
Ahwenet perataan niin wisusti ett'ei sappi puhkee, pyyhitään sitte pyhkiysliinalla puhtosiksi ja haawotetaan kahdenpuolen, jonka perästä hiastetaan pienillä suoloilla ja annetaan olla tuokion sillänsä; pyhitään sitte taas pyhkiysliinalla näljästä puhtosiksi ja paistetaan woissa keltasen-ruskeiksi, ja tuodaan lämpösinä syötäväksi wihriäisaineitten kanssa.
(Ensimmäinen Suomessa julkaistu keittokirja, 1849 painosta ilmestynyt "Kokki-kirja elikä Neuwoja tarpeellisempien joka-aikasien ja Pitoruokien Laitokseen")

Uuniahvenet
8-10 kpl ahvenia, suolaa, voita, tilliä, persiljaa, 2 dl kermamaitoa.
Ahvenet suomustetaan tai nyljetään. Kalat pannaan uuninkestävälle vadille. Voi ja mausteet ripotellaan kaloille ja lopuksi kermamaito. Kypsymisaika n. 1/2 t keskilämpöisessä uunissa. Ruoan voi yhtä hyvin valmistaa padassa liedellä.

Ahvenfileitä viinikastikkeessa
4:lle hengelle:
600-700 g ahvenfileitä, 3 dl kuivaa valkoviiniä, 2 salotti-sipulia silputtuna, persiljaa, 1 dl kermaa, 1 rkl voita tai margariinia, 1 rkl vehnäjauhoja, 1/2 tl suolaa, valkopippuria, rakuunaa, sitruunamehua.
Valkoviini, sipulisilppu ja persilja kiehautetaan laakeassa pannussa, lisätään ahvenfileet ja annetaan fileiden kypsyä liemessä muutama minuutti, liemi ei kuitenkaan saa kiehua. Fileet siirretään lämpimälle vadille ja liemi siivilöidään.
Kastike:
Sulaan voihin/margariiniin sekoitetaan vehnäjauhot, lisätään siivilöity liemi hyvin vatkaten, annetaan kiehahtaa 3-4 min., lisätään kerma ja maustetaan kastike suolalla, valkopippurilla (pippurimyllystä), rakuunalla tai persiljalla sekä muutamalla tipalla sitruunamehua.
Osa kastikkeesta kaadetaan tarjoiluvadille, johon ahvenfileet siirretään, osa tarjoillaan erikseen keitettyjen perunoiden tai riisin kastikkeena.


Ahven-vihannespannu
Toisena pääosana tässä ruokalajissa on ranskalaistyyppinen "ratatouille", jota voitaneen suomeksi kuvata lähinnä sanalla vihannespannu. Ahvenfileiden asemasta voidaan käyttää myös ruodotonta kuhafileetä.
500-600 g ahvenfileitä, sitruunaa, 2 rkl margariinia tai voita, 1 rkl oliiviöljyä, 1 hienoksi hakattu sipuli, nippu persiljaa hienoksi hakattuna, puolenkymmentä hienonnettua basilikanlehteä, 1/2 tl timjamia, 1 punainen paprika pieninä kuutioina, 2 kesäkurpitsaa paloiteltuna, 1 dl vihanneslientä, 300-400 g säilöttyjä maissinjyviä, suolaa, pippuria.

Valmistus:
Fileille puristetaan sitruunamehua (n.1 rkl) ja annetaan marinoitua kylmässä.
Vihannespannun valmistus:
1 rkl margariinia tai voita sekä oliiviöljy kuumennetaan pannussa, lisätään yrtit ja vihannekset ja annetaan hautua muutama minuutti. Lisätään vihannesliemi, keitetään kannen alla pienellä lämmöllä 5 minuuttia, lisätään joukkoon maissit ja annetaan vielä hautua kunnes maissitkin kuumenevat. Maustetaan suolalla ja pippurilla, lisätään 1 rkl margariinia tai voita sekä sekoitetaan. Sitruunamehussa marinoidut ahvenfileet kuivataan talouspaperilla, paloitellaan suikaleiksi, paistetaan öljyssä pari minuuttia, maustetaan suolalla sekä tarjoillaan vihannesten päällä vihannespannussa.
Ahvenfileitä on nykyisin saatavana hyvätasoisissa kalakaupoissa. Jos ei ole, niin aina voi pyytää myyjää fileoimaan tai fileoida itse. Fileoitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että kalan painosta 65-75% menee perkeisiin. Koska perkeet - ruodot, pää (ilman kiduksia!), nahka ja mahdollisesti mäti - sisältävät runsaasti arvokkaita maku- ja ravintoaineita, ei niitä pitäisi heittää hukkaan, vaan keittää niistä kalalientä.

Kalaliemi ahvenen perkeistä
1 kg tuoreita ja puhtaita perkeitä, 2 1 vettä, iso sipuli, 25 maustepippuria, 20 valkopippuria, 2 laakerinlehteä.
Keitetään sipuli ja mausteet noin 1/2 litrassa vettä 15 minuuttia. Perkeet pannaan kylmään veteen (1 1/2 l) ja kuumennetaan kiehuvaksi. Pinnalle nouseva vaahto kerätään pois sitä mukaa kun sitä muodostuu. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisätään mausteliemi mausteineen ja annetaan liemen hiljalleen kiehua parikymmentä minuuttia. Liemi siivilöidään puhtaan siivilävaatteen läpi.
Liemi voidaan hyvin keittää myös pikkuahvenista ja mausteliemeen voi lisätä purjoa, ohuiksi suikaleiksi leikattua porkkanaa ja selleriä, tilliä ja persiljaa sekä sitruunan mehua.

Suola lisätään vasta kun lientä käytetään keittojen tai kastikkeiden valmistamiseen.

lähde: wikipedia ja ahven.net

Lohi - Salmo salar

Lohi (Salmo salar) on lohikalojen heimoon kuuluva vaelluskala, jonka alkuperäinen levinneisyysalue on viileissä Pohjois-Atlantin vesissä ja niihin virtaavissa joissa. Lohi on tärkeä ruokakala, ja maailmanlaajuisesti yksi kalanviljelyssä eniten tuotettuja kalalajeja. Se on lisäksi tavoiteltu saaliskala. Meriin vaeltavista lohikannoista käytetään usein nimitystä merilohi erotukseksi järvilohesta, jolla viitataan koko elämänsä sisävesissä viettäviin lohikantoihin.

Lohi, kalojen kuningas ansaitsee arvonimensä jo komealla ulkomuodollaan. Lohta ovat arvostaneet niin keisarit kuin kuninkaatkin, toimitettiinhan keisarilliseen hoviin Pietariin lohet Lapin perukoilta asti. Lohi on valittu Lapin maakuntakalaksikin.
Lohi esiintyy maassamme kahtena ekologisena rotuna: merilohena ja järvilohena. Jälkimmäistä tavataan ainoastaan sisävesissä.

Lohi kuuluu vaelluskaloihin. Lohi lisääntyy virtavesissä ja sen varsinaiset kasvualueet ovat meressä. Lohi kasvaa isommaksi kuin muut maamme kalalajit. Lohi on petokala, jonka tärkeintä ravintoa ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki. Vuonna 1904 pyydettiin Tornionjoen lohipadosta 43 kiloa painanut Suomen ennätyskala. Viime vuosinakin on saatu joitakin yli 30- kiloisia vonkaleita.

Lohi lisääntyi vielä viime vuosisadan vaihteessa maassamme 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nykyään lohi lisääntyy luontaisesti Itämereen laskevista joistamme vain Tornionjoessa ja Simojoessa. Syynä kutujokien vähenemiseen ovat lähinnä voimalaitospadot. Pohjoisessa Jäämereen laskevissa Tenojoessa ja Näätämönjoessa on omat lohikantansa. Järvilohen luontainen levinneisyysalue käsittää Vuoksen vesistöalueen. Järvilohen kutupaikat on tuhottu, joten sen lisääntyminen on kalanviljelyn varassa.

Mökkijärvestä voi tarttua haaviin monenlaisia kaloja. Tässä sarjassa esitellään Suomen tuttuja ja tuntemattomia kaloja ja kerrotaan, kuinka ne kannattaa valmistaa lautaselle.

Mikä: Hopeinen vastavirtaan taistelija on kruunattu suomalaisten kalojen kuninkaaksi. Lohta hienompaa ei ole, ja sanotaan, että sitä kannattaa pyytää, vaikka jäisi saamatta.
Lohi on joutunut monien uhkien uhriksi. Ensin jokia padottiin ja lohi iski nousuvietissään vasten betonia. Sitten tulivat uittoperkaukset ja ojitukset, jotka veivät kutualustat monin paikoin. Kaikkiaan 18 Suomenlahteen laskevasta lohijoesta on jäljellä enää kaksi. Lohta uhkaavat myös erilaiset taudit.

Näin tunnistat: Lohi sekoitetaan helposti taimeneen. Lohella kylkipilkut juuri ja juuri yltävät kylkiviivan alapuolelle, taimenella niitä on aina enemmän ja ne ulottuvat alemmaksi. Lohen pyrstössä on lovi, taimenen pyrstön muoto on suhteellisen suora.
Lohen elämänkaari alkaa loppusyksyn kudusta virtaavan veden sorapohjilla. Poikaset syntyvät keväällä. Jo ensimmäisenä kesänään pienet lohenpoikaset valloittavat itselleen reviirin, jota ne puolustavat.
Kasvettuaan noin 12-20 sentin pituisiksi poikaset suuntaavat kevättulvien mukana joesta mereen. Ne vaeltavat eri puolille Itämerta - jopa tuhansien kilometrien päähän. Jäämeren lohet käyvät Grönlannissa asti. Meressä lohet pysyvät yhdestä viiteen vuoteen. Koiraat tapaavat palata naaraita aiemmin.
Kutunousu käynnistyy jäiden lähdön jälkeen ja on voimakkaimmillaan kesäkuussa. Raskaalta kutuvaellukselta lohet pyrkivät palaamaan takaisin mereen, jotkut jäävät jokeen ns. talvikoiksi. Vajaat viisi prosenttia lohista on toista kertaa kudulla ja sitä useammin vain harva.
Lohi palaa sinne, missä on syntynytkin. Vielä ei ole pystytty täsmällisesti selvittämään, mikä saa lohen löytämään Itämeren altaalta kotijokeensa. Lähellä auttaa varmasti hajuaisti, mutta se ei osoita kompassia oikeaan suuntaan satojen kilometrien päässä kotijoesta.
Lohi kasvaa kaloistamme suurimmaksi. Tämän vuosituhannen suurin saatiin loukulla Lohtajalta Pohjanlahdelta, ja se painoi 27,4 kiloa. Tornionjoesta mainitaan saadun 43-kiloinen jätti jo 1900-luvun alussa.

Täällä esiintyy: Lohen luonnonkantoja meillä on jäljellä enää Tornion- ja Simojoessa sekä Jäämereen laskevissa Tenossa ja Näätämöllä. Muualla kantaa yritetään pitää yllä istutuksin. Saimaassa tavataan ns. järvilohta.
Lohenpoikasten ravintoa ovat eläinplankton, pohjaeläimet sekä hyönteiset ja niiden toukat. Merivaelluksella lohi siirtyy kalaravintoon.
Lohta pyydetään mereltä rysillä ja siimoilla. Joessa odottavat urheilukalastajat vapavälineidensä kanssa.

Näin lautaselle: Aikoinaan Oulujoki oli tuottoisin lohijokemme. Renkien sopimukseen kirjoitettiin kohta, ettei lohta saanut tarjota ruokana kuin tietty määrä viikossa. Nyt ongelma on päinvastainen. Jalo kala ansaitsee tulla hyvin tehdyksi, ja lohta voi tehdä melkeinpä kaikilla tavoilla. Tässä presidentti Tarja Halosen resepti graavilohelle:

Leikkaa lohi fileiksi (ruodoista saat mainion keiton). Sivele fileiden pintaan hyvin ohut kerros konjakkia tai brandya. Mausta fileet merisuolalla ja hienolla sokerille siten, että suhde on 35-65 sokerin eduksi. Kokonaismäärät mitoitetaan suhteessa lohen kokoon. Asettele fileet vastakkain ja laita niiden väliin tuoretta tilliä. Laita jääkaappiin painon alle ja graavilohi on seuraavana päivänä valmis syötäväksi, parhaimmillaan uusien perunoiden kera.

Kirjoittaja on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) puheenjohtaja.

JUKKA HALONEN

 

lähteet: wikipedia,ahven.net ja iltalehti

 

Hauki - Esox lucius

Hauki (Esox lucius) on sisä- ja rannikkovesissä elävä petokala, jonka levinneisyys kattaa suurimman osan pohjoista Euraasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. ahvenen jälkeen vapaa-ajankalastuksen toiseksi tärkein saaliskala kokonaissaaliin painolla mitattuna. Hauki on Ahvenanmaan maakuntakala.

Hauki on helppo tunnistaa ulkonäöstään. Sen ruumis on pitkänsolakka, sivuilta hiukan litteä. Samoin kuono on pitkä ja litteä. Se on petokala, jonka ravintona normaalisti ovat toiset kalat, jopa lajikumppanitkin. Hauki on meillä varsin yleinen sekä sisävesissä että rannikkoalueilla. Voimakkaimmat kannat esiintyvät tavallisesti rehevissä merenlahdissa ja järvissä. Pienet hauet tarvitsevat ravintokalaa 5-10 painoyksikköä kasvaakseen itse yhden painoyksikön. Suurilla hauilla suhde muuttuu siten, että mitä suurempi kala sen enemmän se tarvitsee ravintoa. Suurilla hauilla tämä suhde voi olla jopa 30:1 eli kasvaakseen kilon se tarvitsee kolmekymmentä kiloa ravintokalaa.
Hauen kasvu sen ensimmäisinä ikävuosina on varsin nopeaa. Vuoden ikäisen hauen pituus on meillä 9-15 cm. Koska kasvu on nopeinta 18-19 asteen lämpötilassa, kasvukausi on Etelä-Suomessa pitempi ja kasvu nopeampaa kuin Pohjois-Suomessa. Hauki kutee keväällä, Etelä-Suomessa kutu saattaa alkaa jo huhtikuussa, Lapin järvissä ja ulkosaaristossa vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Kutu tapahtuu tavallisesti runsaskasvustoisilla tulvarannoilla ja saaristossa rakkoleväkasvustoissa.

Hauen pituus (cm) eri-ikäisenä

	Ikä Hyvä kasvu Kohtalainen kasvu 3 v. 37 28 4 v. 47 32 5 v. 53 39 6 v. 60 50 7 v. 70 57 8 v. 76 66
	Kalastus Hauki on suosittu ja tärkeä virkistyskalastuksen kohde. Myös ammatti- ja kotitarvekalastuksessa se on tervetullut saalis. Tavallisimmat kalastustavat ovat verkko-, katiska- ja rysäpyynti sekä virkistyskalastuksessa virvelöinti ja uistelu. Haukisiima on tuottoisa pyydys erityisesti heinä-elokuussa, jolloin hauen verkkopyynti on yleensä melko tuloksetonta. Täkyinä ovat parhaita elävät särjet ym. särjen sukuiset pikkukalat. Merellä hyvä syötti on vastaavasti silakka. Muita kalastustapoja ovat koukut, tavallisesti isku- eli vieterikoukku, ja tuulastus. Hauen alamitta poistettiin 1.3.1993 voimaan tulleella kalastusasetuksen muutoksella. Hauen viljely Hauen viljely on suhteellisen yksinkertaista ja sen poikasten istuttaminen onkin varsin yleinen kalakannan hoitotoimenpide. Aikaisemmin poikaset istutettiin vastakuoriutuneina, mutta nykyisin on yhä enenevässä määrin siirrytty kasvattamaan poikaset ennen istuttamista luonnonravintolammikoissa niin sanotuiksi esikesäisiksi 5-12 cm:n pituisiksi istukkaiksi. Nämä selviytyvät vastakuoriutuneita paremmin hauenkin poikasia syöviltä särkiparvilta. Hauenpoikasten luonnonravintoviljelyssä on oltava tarkkana, ettei pidä liian kauan poikasia lammikossa, sillä poikasten kasvaessa ne alkavat pian syödä toisiaan. Hauki ruokakalana Hauki on suosittu ruokakala vaikka sitä yleensä pidetäänkin melko mauttomana. Varsinkin isot hauet ovat lihasrakenteeltaan puisevan tuntuisia. Tämä on otettu huomioon myös virallisissa ihrnisravinnoksi myytävän kalan luokitusta koskevissa säännöksissä. Niiden mukaan hauki luokitellaan painon mukaan kolmeen luokkaan I alle 2 kg II 2-4 kg III yli 4 kg Hauki on vähärasvainen kala; rasvapitoisuus 1,1%. Hauen energiasisältö 390 kj on alle puolet rasvaisiin kaloihin kuuluvan lohen energiasisällöstå. Valkuaisaineita hauessa on 19,5 g /100 g ja vastaavasti kalsiumia 22 mg, B- vitamiineja (tiamiinia ja riboflaviinia) yhteensä 0,14 mg sekä niasiinia 4,0 mg. Kun hauki on vähärasvainen, sitä voidaan säilyttää pakastettuna jopa 6 kuukautta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että haukea rasvaisemman lahnan vastaava säilymisaika on vain puolet eli 3 kuukautta. Hauki on tunnetusti melko ruotoinen kala. Mutta kun opettelee tietämään ruotojen sijainnin ja niiden suunnan voi kalan fileoida ja paloitella siten, että ruotojen turha pätkiminen vältetään. Kokonaisten ruotojen poistaminen kypsästä kalasta on helpompaa ja vähemmän aikaa vievää kuin lukuisten ruodonpätkien, jos kala on paloiteltu väärin. Lihasruotojen sijainti hauessa. Jos hauesta käytetään vain fileet, on hukkaprosentti noin 40. Hukkaan joutuva osa luonnollisesti pienenee, jos ruodot, evät ym. sopivat osat käytetään vaikkapa kalaliemen valmistukseen. Perkaushävikin vuoksi on kokonaista kalaa varattava 200-300 g ruokailijaa kohti, valmiita fileitä riittää noin 150 g. Valmis haukifilee (joko raakana tai kypsänä) on mahdollista jakaa palasiin, joista yksi on täysin ruodoton ja sopii erityisen hyvin lapsille tarjottavaksi. Fileointi Fileoitavaa haukea ei tarvitse välttämättä suolistaa. Suolistaminen on kuitenkin suotavaa, koska silloin ei ole vaaran sapen puhkeamisesta fileointivaiheessa. Mahan aukaisu käy kätevimmin saksilla tai kalaleikkurilla, joilla voi samalla leikata pois vatsaevät. Fileointi aloitetaan tekemällä viilto rintaevän ja sen tukiluun viereen selkärankaan saakka. Vasen filee irroitetaan selkärankaa myötäilevällä viillolla päästä pyrstöön saakka. Oikeanpuoleinen filee irroitetaan viiltämällä oikea kylki vastaavalla tavalla kuin ylin kuva osoittaa. Sitten käännetään kala takaisin kuvan osoittamaan asentoon ja niskasta alkaen viilletään filee irti selkärangasta. Veistä kallistetaan tällöin hieman ylöspäin. Kylkiruodot poistetaan; niitä ei tarvitse leikata aivan kokonaan irti, vaan lopullinen irroitus tapahtuu »ruotolevystä» pyrstöpäästä repäisemällä. Jos vatsaeviä ei jo suolistamisen yhteydessä poistettu, irroitetaan ne nyt veitsenkärjellä viiltämällä. Samoin poistetaan fileisiin mahdollisesti jääneet muut eväruodot ja evät. Fileen nylkeminen aloitetaan pyrstöstä. Veistä pidetään hieman nahkaan päin kallistettuna ja liikutetaan sahaavin liikkein. Jos filee on iso ja se on paloiteltava ennen paistamista, se olisi leikattava kolmeen osaan kuvassa esitetyllä tavalla. Tällöin saadaan yksi täysin ruodoton kappale (vatsaosa), joka sopii hyvin pikkulapsille, selkäkappale, jossa on pitkiä kaksihaaraisia ruotoja, ja pyrstökappale, jonka etuosassa on pienempiä ruotoja ja takaosa on ruodoton. Jos fileen pitkä selkäosa vielä halutaan paloitella, olisi se leikattava alemman kuvan osoittamalla tavalla ruotojen suuntaan viiltämällä, jolloin vältytään ruotojen pätkimiseltä. Hampurin hauki 1-1 1/2 kg:n painoinen hauki, suolaa, 1 keltuainen, 1 dl juustoraastetta (tahkojuustoa), 30-40 g voisulaa, korppujauhoja, 2 dl kermaa. Perkaa kala ja leikkaa se fileiksi. Mausta fileet suolalla ja pane ne voideltuun uunivuokaan. Sekoita keltuainen, juustoraaste ja voisula ja levitä seos kalafileille. Peitä fileitten pinta vielä korppujauholla. Pane vuoka 180-200 asteen uuninlämpöön ja valele ruokaa välillä kermalla. Anna kalan kypsyä 20-30 min. Valmis kala on kullankeltainen pinnaltaan. Herkullinen hauki 1 kg haukea Marinadi: 1 dl öljyä, 1 rkl hienonnettua sipulia, 1 rkl hienonnettua persiljaa, 1 rkl sitruunan mehua, suolaa, valkopippuria. Leivitys: 1 muna, korppujauhoja Paistamiseen: voita Fileoi kala ja leikkaa fileet annospalasiksi, jotka saavat maustua n. 3 tuntia ohjeessa mainitussa liemessä. Kalapalaset kastellaan kevyesti vatkatussa munassa ja korppujauhoissa. Paistetaan pannulla kauniin vaaleanruskeiksi ja läpeensä kypsiksi. (Mikäli kastiketta haluaa tarjota, sopii sellaiseksi esim. runsaasti ruohosipulilla ja tiilillä maustettu kermaviili). (Suomen Kalastusyhdistyksen kalaruokakilpailun 1. palkinto sarjassa 2) Mikrohauki 1 keskikokoinen hauki Kastike: 4-5 rkl kermaviiliä, ripaus valkopippuria, 4 tl hienonnettua tilliä, 4 tl sitruunan mehua, 100 g homejuustoa Fileoi hauki, paloittele neljään osaan ja laita mikronkestävään vuokaan. Sekoita mausteet kermaviiliin ja kaada kermaviili sekä murennettu homejuusto kalan päälle ja peitä kelmulla. Kypsennä mikroaaltouunissa täydellä teholla noin 12 min. Koristele sitruunaviipaleilla. Tarjoa perunamuhennoksen kanssa. Kaviaarihauki 1 - 1 1/2 kg:n painoinen hauki, suolaa, 1 - 1 1/2 dl kermaa, 2-4 rkl kaviaaritahnaa, 2 kovaksi keitettyä munaa, mustapippuria. Perkaa kala ja leikkaa se fileiksi ja poista nahka. Mausta kalat suolalla ja pane ne voideltuun uunivuokaan. Sekoita kerman joukkoon kaviaaritahna (savustettu tai suojattu) ja hienoksi hakattu kananmuna. Mausta seos mustapippurilla. Levitä seos kalafileille. Pane fileet 200 asteen uuninlämpöön 20-30 minuutiksi. N:o 116. Piparuutilla höystettyä haukea. Parahultasiin palasiin leikattu hauki lyöpätään suolasessa wedessä, höystetään sitte wähässä kalanliemessä, woissa, raastitussa leiwässä ja raastitussa piparuutissa, joka ensin puserretaan pienennetyssä sokerissa. Se joka tahtoo, saa panna myös wähän etikkaa sekaan. (Ensimmäinen Suomessa julkaistu keittokirja, 1849 painosta ilmestynyt »Kokki-Kirja elikä Neuwoja tarpeellisempien joka-aikasien ja Pitoruokien Laitokseen»)

 lähde.ahven.net ja wikipedia

Lammaskaalikeitto

Hommaa nämä ainekset luomuna:
Luomu lampaan keittolihaa 200-300 grammaa
Luomu lampaan jauhelihaa tai kuutuioina 400 -500 grammaa
Luomu öljyä paistamiseen
1 kg luomu kaalia
3 luomu porkkanaa
2 luomu sipulia
2–3 luomu valkosipulikynttä
1 tl  luomu kokonaisia valkopippureita
1 tl luomu kokonaisia mustapippureita
1 1/2 l lihalientä
2 laakerinlehteä
1 tl kuivattua meiramiasuolaapippuria



Tee näin:

Ruskista lihat kevyesti isossa paksupohjaisessa kattilassa sipulin ja valkosipulin kanssa. Leikkaa kaali suikaleiksi ja porkkanat renkaiksi. Lisää loput aineet kattilaan ja hauduta miedolla lämmöllä noin kaksi tuntia.

Eroon vehnästä

Tästä on nyt se mustaavalkoisella mistä olen yrittänyt puhua jo kauan..

-mikko

Julkaistu 19.03.2014 - 13:49. Päivitetty 27.06.2014 - 12:32

Laskemme kaloreita ja pudotamme painoa. Tiedämme terveellisestä ruokavaliosta enemmän kuin koskaan, liikumme paljon, mutta silti lihomme ja olemme sairaita. Yhdysvaltalainen sydänlääkäri William Davis osoittaa hiljattain suomennetussa Eroon vehnästä -teoksessa, että syyllinen on vehnä.
– Ei pelkästään vehnä vaan kaikki nopeat hiilihydraatit sekä myös muut gluteenia sisältävät viljat kuten ruis ja ohra, vastaa vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta puhuva yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi.
Davis pitää vehnää syynä lihavuuteen, mutta myös moniin suomalaistenkin kansansairauksiin kuten aikuisiän diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin.
– Gluteenipitoiset viljat kuten vehnä ja ruis muuttuvat suolistossa sokeriksi ja sokeri taas nostaa veren sokeriarvoja ja elimistön insuliinitasoja. Jatkuvasti korkea insuliinitaso elimistössä puolestaan aiheuttaa kroonista tulehdusta, jolla on yhteys moniin sairauksiin kuten esimerkiksi Alzheimerin tautiin, lääkäri Taija Somppi vastaa.

Haastattelussa yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi

6 min

– Gluteeniviljojen ja muiden viljojen proteiinien tiedetään myös vaikuttavan kilpirauhasen toimintaan. Kun kilpirauhanen toimii nihkeästi, se puolestaan hidastaa perusaineenvaihduntaa ja aiheuttaa lihomista.

Gluteenin yhteys sairauksiin

William Davisin mukaan vehnän aiheuttamien sairauksien lista on pitkä. Siihen kuuluvat myös nivelsairaudet, osteoporoosi, erilaiset ihosairaudet, pälvikaljuisuus, atopia, krooninen väsymys, skitsofrenia, erilaiset suolistosairaudet, keliakia ja ataksia.
Erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ravitsemusyksiköstä ei näe selvää syy-yhteyttä näin lukuisiin sairauksiin keliakiaa lukuun ottamatta.
– Näyttö on aika olematon eikä sitä Davisin kirjassakaan ole. Ehkä pientä hajanaista näyttöä on siitä, että vehnä lisäisi sydän- ja verisuonitautien riskiä, mutta esimerkiksi suomalaistutkimuksissa tätä ei ole todettu.

Haastattelussa THL:n erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen

9 min

– Mielestäni suomalaisten pitäisi jo geeniperimänsä vuoksi välttää gluteeniviljoja, sillä esimerkiksi keliakiageenit ja gluteeniherkkyys ovat hyvin yleistä suomalaisessa väestössä. Moni sairastaakin piilevää keliakiaa, joka huomattavan usein saattaa jäädä diagnosoimatta, lääkäri Taija Somppi puolestaan painottaa.

Mielestäni suomalaisten pitäisi jo geeniperimänsä vuoksi välttää gluteeniviljoja, sillä esimerkiksi keliakiageenit ja gluteeniherkkyys ovat hyvin yleistä suomalaisessa väestössä.

Sydäntautilääkäri William Davisin kirjan väitteet vehnän vaarallisuudesta pohjautuvat paitsi hänen vuosikymmeniä kestäneeseen kliiniseen potilastyöhön, myös kirjan lopussa esitettyyn 304 tieteelliseen julkaisuun.
– Kyllä yksittäisiä tutkimuksia aina löytyy. Toisaalta Davis nojaa aika paljon siihen, että syynä olisi vehnän aiheuttama verensokerin heilahtelu ja sen liian korkea nousu, joten tässä suhteessa hänen esittämillään väitteillä on jotain perääkin, Ovaskainen pohtii.

Vehnä – huumeen kaltainen aine?

Kirjassa esitetään lukuisia esimerkkejä vehnän aiheuttamasta verensokerikierteestä. Kun syömme aamulla sämpylän, kohta jo nälkä kurnii vatsassa. Tarvitaan lisää vehnää; leipää, keksejä, pullaa, pastaa. Kierre on valmis ja lihominen jatkuu.

On pömpöttävä vehnävatsa, hytisevä selluliittipylly, pullareidet, kaksoisleuka ja miehillä suurentuneet rinnat. Ihminen alkaa siis pikkuhiljaa muistuttaa sitä mitä syökin eli jättikokoista taikinaa.

Vehnäkierteen aiheuttamat terveysongelmat tuntuvat, mutta myös näkyvät. On pömpöttävä vehnävatsa, hytisevä selluliittipylly, pullareidet, kaksoisleuka ja miehillä suurentuneet rinnat. Ihminen alkaa siis pikkuhiljaa muistuttaa sitä mitä syökin eli jättikokoista taikinaa. Vehnä vaikuttaakin William Davisin mukaan huumeen tavoin; se on ruokahalua lisäävä stimulantti ja sitä on pakko saada lisää!
– Syynä on sokeri, mutta gluteeniviljoissa on myös muita keskushermostoon vaikuttavia aineita, jotka addiktoivat ihan samalla tavalla kuin huumeet - jopa pahemmin, lääkäri Taija Somppi sanoo.
Erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen ei täysin tyrmää tätä William Davisin väitettä, mutta haluaa korostaa, ettei vehnä yksin ole syynä syömiskierteeseen.
– Se ei ole pelkästään vehnän ominaisuus vaan kaikkia sokeria sisältävien ja sokeria tuottavien hiilihydraattipitoisten ainesosien ominaisuus. Tämä on ominaista raffinoiduille, pitkälle puhdistetuille elintarvikkeille. Niihin liittyy sellainen tunne, että ne ikään kuin hajoavat suussa.

Pilalle jalostettu nykyvehnä?

William Davis kehottaa myös katsomaan vanhoja kuva-albumeja. Löydätkö vanhempiesi tai isovanhempiesi valokuva-albumeista lihavia ihmisiä? Miksi 50- ja 60-lukujen kotiäidit ja muut tuon aikakauden ihmiset olivat niin paljon hoikempia ja painoivat pääsääntöisesti 20 - 30 kiloa vähemmän kuin nykyään vaikka liikuntaa ei kotitöiden lisäksi juurikaan harjoitettu? Yli sata kiloa painava ihminen oli ennen harvinaisuus, mutta tuiki tavallinen näky tänään.

Davis sysää syyn paitsi elintarviketeollisuuden, myös nykyvehnän kontolle. Viiden viime vuosikymmenen jalostus vehnän satoisuuden parantamiseksi on muuttanut samalla myös kasvin geneettistä rakennetta.
– Kaikki maailman vehnä on yhtä vehnälajiketta ja tässä lajikehityksessä on suosittu suurijyväisiä satoisia tuotteita. Tämä on todellakin vaikuttanut siihen jyvän tärkkelysrakenteeseen. Siellä on esimerkiksi tätä amylopektiiniä enemmän kuin amyloosia, joiden suhteet esimerkiksi villivehnässä ovat toiset. Juuri tämä tärkkelyslohkojen valta-asema saattaa olla yhteydessä siihen, että vehnällä on kyky nostaa verensokeria tehokkaasti, erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.

Täysjyvävilja - silkkaa roskaa?

William Davis kritisoi vahvasti myös täysjyvävehnän suosimista. Hänen mukaansa se ei ole sen terveellisempi tuote kuin puhdistettu vehnäkään vaan väite ”terveellisten täysjyväviljojen välttämättömyydestä on silkkaa roskaa”.

– Tätä väitettä en allekirjoita ravintotutkijana enkä epidemiologisen yhteyden tutkijana. Näiden viljojen vitamiini- ja kuitupitoisuudessa on eroja ja on todettu, että täysjyväviljoilla on suojaavia vaikutuksia kroonisilta sairauksilta. Se näyttö on paljon vahvempi, kuin mitä vehnästä on osoitettu sen lisääntyneeseen riskiin, erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen painottaa.

Viljavalmisteet nähtiin aikaisemmin ratkaisevana energialähteenä, nyt haluamme sen sijaan painottaa kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä

– Toisaalta väite, että täysjyvävilja on lähes samanlaista kuin kuorittu vehnä, perustuu tähän verensokerin nostamiseen ja siinä suhteessa todellakin näillä viljalajeilla on varsin vähän eroa.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion tärkeyttä korostava suomalaislääkäri on puolestaan amerikkalaiskollegansa samaa mieltä.
– Voi olla, että täysjyvävilja on joillekin jopa haitallisempaa. Viljojen kuoressa on kasvia itseään suojaavia myrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi suolisto-oireita. Lisäksi vehnän kuoreen kertyy kadmiumia, joka on raskasmetallia ja haitaksi terveydelle, yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi sanoo.
Uusissa vastikään julkistetuissa pohjoismaisissa ruokasuosituksissa viljatuotteet eivät enää muodosta ruokapyramidin perustaa.
– Viljavalmisteet nähtiin aikaisemmin ihan ratkaisevana energialähteenä, nyt haluamme sen sijaan painottaa kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä. Ne suojaavat kroonisilta sairauksilta ja niillä voidaan tehokkaasti vaikuttaa myös painonhallintaan, Ovaskainen sanoo.

Vehnää kaikkialla

William Davisin väitteet ovat saaneet osakseen vastustajia, mutta myös puoltajia. Sen sijaan monet ankaraakin arvostelua esittäneet ravitsemusalan ja lääketieteen asiantuntijat yhtyvät Davisin arvosteluun elintarviketeollisuutta kohtaan.

Jos kuvittelet syöväsi kauraleipää, saattaa se sisältääkin lähes yhtä paljon vehnää kuin kauraa

Vehnää sisältävien tuotteiden määrä ei ole pelkästään lisääntynyt vaan niistä on tullut hallitseva osa ruokavaliota. Kauppojen ja kahviloiden hyllyt notkuvat vehnätuotteita, ravintolaruoista on vaikea löytää vehnätöntä vaihtoehtoa ja ruokateollisuus lisää vehnää kaikkialle; lihapulliin, makkaroihin, pakasteisiin, kastikkeisiin ja leipiin. Jos kuvittelet syöväsi esimerkiksi kauraleipää, saattaa se sisältääkin lähes yhtä paljon vehnää kuin kauraa.
Vehnästä luopuminen on siis helpommin sanottu kuin tehty. Vehnättömyys kuitenkin kannattaa, sillä Davisin mukaan siitä seuraa suorastaan dramaattisia terveysvaikutuksia. Ne alkavat näkyä ja tuntua jo muutamassa viikossa muun maussa painon putoamisena, suolistohäiriöiden vähenemisenä ja mielialan kohoamisena.

Vehnän rinnalla kova rasva ja sokeri ovat vähintäänkin yhtä vahvoja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä

– Toki tulemme toimeen myös ilman viljoja. Monipuolinen ruokavalio voidaan koota myös kasvikunnan tuotteista, joiden lisäksi voi nauttia kohtuullisesti myös maitotuotteita, lihaa ja kalaa. Tätä painottavat myös uudet ravintosuositukset. Sen sijaan meidän ei tarvitse lisätä ylen määrin lihan ja proteiinien käyttöä, niitä meillä on ruokavaliossamme jo ihan riittämiin, Marja-Leena Ovaskainen painottaa.
– Täytyy muistaa, että vehnän rinnalla kova rasva ja sokeri ovat vähintäänkin yhtä vahvoja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja mielestäni niiden käyttöön pitäisi kiinnittää enemmän huomioita kuin tämän vehnän terveysvaikutuksiin.
– Tosin pelkästään valkoisia vehnäjauhoja sisältävät elintarvikkeet sisältävät usein paljon muitakin tärkkelyksiä sekä sokereita ja siirappeja, ja ne ovat pikemminkin indikaattori sellaisista elintarvikkeista, joissa on myös paljon muita huonon ruokavalion tekijöitä.
Sydäntautilääkäri William Davisin Eroon vehnästä -kirja on aiheuttanut kohua erityisesti Yhdysvalloissa, missä kirja on kaksi vuotta ilmestymisen jälkeenkin edelleen bestseller tilastojen kärjessä. Erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen ymmärtää suosion hyvin.
– Yhdysvalloissa vehnän kulutus on noin 30 prosenttia suurempi kuin meillä pohjoismaissa. Lisäksi erilaiset ärtyneen suolen oireyhtymät ovat aika yleisiä. Ihmiset mielellään hakevat ratkaisuja, joissa he voisivat luottaa yhteen ruokasääntöön ja tätä noudattaen voida hyvin.
Haastateltavat: Marja-Leena Ovaskainen, Erikoistutkija, ETT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Taija Somppi, yleis- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri
Lähde: William Davis: Eroon Vehnästä. Alkuperäisteos: Wheat Belly
Liittyy ohjelmaan Akuutti

Haukipihvit luonnollisesti gluteenittomat ja maistuvat

    1 kg  (lohta 300g ja haukea 700 g )
    2-3 tl himalajan ruususuolaa
    2-5 kpl valkosipulinkynttä(mielellään luomuna)
    3-6 kpl kevätsipulia
    2 dl luomuruokakermaa
    2-3 kpl luomukananmunaa
    1 dl gluteenittomia korppujauhoja
    2 rkl tuoretta tilliä (hienonnettuna)(luomu)
    1 rkl luomu sitruunamehua
   
   
    1/4 tl valkopippuria(luomuna)

   
  
   Näin homma etenee aluksi kalat lihamyllyn läpi tai monitomikoneen läpi hienoksi.
   Nyt lisäät kaikki yhteen ja pyörittelet joko käsin tai monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi.

   Nyt muotoilet massasta itselle sopivia pihvejä ja paistat ne pannulla kauniin ruskeiksi.


   *vink*
   Tarjoa seurana uusia perunoita ja tsatsikikastiketta tai tillikastiketta

Hauki on omasta mielestäni paras kalapullien ja pihvien raakaaine.

Tattaririeska Gluteeniton tietenkin sekä (munaton)

3 dl luomu tattarihiutaleita
0,5 tl ruususuolaa
2 dl lähdevettä
30 g pehmeää luomuvoita

ekaks: sekoita ainekset ja anna turvota kunnes uuni lämpiää 250 asteeseen (10-15 minuuttia). 
tokaks: taputtele taikina voidellulle leivinpaperille isoksi pyöreäksi rieskaksi ja jaa se sektoreihin taikinapyörällä tai veitsellä. kolkiks: paista n. 15 minuuttia uunin keskitasolla, kunnes pinta saa vähän väriä.  
nelkiks: nauti heti.