Kooltaan kuore on melko pieni. Ensimmäisenä kesänään kuore kasvaa yleensä 4-6 cm ja kahden kesän jälkeen 8-9 senttimetrin mittaan. Ensimmäisen vuoden jälkeen kuoreen kasvu hidastuu. Merikuore kasvaa järvikuoretta nopeammin ja myös suuremmaksi. Suurimmat Suomen merialueelta pyydetyt kuoreet ovat olleet 31-32 cm pituisia.
Kuore on parvikala, joka käyttää ravintonaan planktonia, katkoja ja halkoisjalkaisia äyriäisiä. Se nousee keväisin kutemaan virtaaviin vesiin jokiin tai järviin. Kutu tapahtuu usein vain yhden päivän aikana kovalle pohjalle. Kudun aikana kuoretta on helppo kalastaa lipolla.
Suuri, terävähampainen suu
Kokeile kuuluisan kirjailijan 150 vuotta vanhaa reseptiä!
- Heimo: Kuoreet – Osmeridae
- Samannäköisiä lajeja: muikku
- Koko: Sisävesissä tavallisesti 7–12 cm, merialueilla 15–20 cm.
Mökkijärvestä voi tarttua haaviin monenlaisia kaloja. Tässä sarjassa esitellään Suomen tuttuja ja tuntemattomia kaloja ja kerrotaan, kuinka ne kannattaa valmistaa lautaselle.
Mikä: "Norssi on yksi kaikkein hienoimmista makeanveden kaloistamme", kerrotaan ranskalaisessa keittokirjassa jo vuodelta 1938. Aikoinaan karjalaiset veivät kuoresaaliinsa Pietariin ja saivat siitä silakkaan nähden jopa kolminkertaisen hinnan.
Kuoreen kurjana kohtalona on, että nykyisin Suomessa sitä käytetään pääasiassa eläinten rehuna.
Näin tunnistat: Kuore on pienikokoinen kala, jolla on jonkinlaisia yhtäläisyyksiä muikun kanssa, mutta vain pieniä. Kuoreen erottaa parhaiten hajusta - käsiin jää voimakas kurkun tuoksu. Lisäksi kuoreen kidassa on terävät hampaat ja kieli.
Kuoreella on rasvaevä, ja se luettiin aiemmin lohikaloihin, mutta nykyisin kuorekalat on erotettu omaksi lahkokseen. Muodoltaan kuore on solakka ja hieman läpikuultava. Selkä on oliivinruskea ja kyljet hopeaan vivahtavat. Vatsapuoli on valkea.
Täällä esiintyy: Suomessa kuore elää niin järvissä kuin merialueillakin. Järvikalat jäävät yleensä alle 15-senttisiksi, mutta merialueiden norssit saavuttavat jopa yli 30 sentin ja parin sadan gramman painon. Tosin merellistä ns. isonorssia tavataan myös isoista järvistä, joissa ne liikkuvat eri parvissa kuin pikkukuoreet.
Kesäisin kuoreparvet uivat syvällä vapaan veden alueella. Öisin ne nousevat lähemmäksi pintaa syönnökselle. Lopputalvella ne nousevat matalaan kuteakseen heti jäiden lähdön jälkeen jokisuilla, puroissa tai matalilla rannoilla. Mäti takertuu pohjakiviin tai risuihin.
Ravinnokseen muikut syövät eläinplanktonia, kuten hankajalkaäyriäisiä ja pohjaeläimiä. Isokuoreelle maistuvat myös kalanpoikaset ja mäti. Tämän vuosituhannen suurin kuore saatiin Verkolla Kotkan merialueelta, ja se painoi 260 grammaa.
Verkkoihin kuore jää kiinni suustaan. Kevättalvella kuore on tuttu pilkkijän saalis.
Näin lautaselle: Norssin vahva kurkkumainen tuoksu häviää kuumennettaessa ja lihan maku muistuttaa kuhaa. Koskapa norssi on meillä vähäisellä ruokakäytöllä, on hyvä turvautua Kolmen muskettisoturin kirjoittajan Alexandre Dumas'n liki 150 vuotta vanhaan reseptiin norssista englantilaiseen tapaan:
Puhdista kalat. Vedä pää ja suoli irti, mäti saa jäädä kalan sisään. Irrota selkäruoto. Ripottele korppujauhoja kalan pintaan ja taputtele kaloja veitsen lappeella hieman litteämmäksi. Samalla korppumurut kiinnittyvät paremmin.
Paista kalat sulatetussa voissa. Kaada vielä tarjolle vietäessä päälle voisulaa persiljasilpun kera.
Kirjoittaja on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) puheenjohtaja.
lähde:wikipedia,ahven.net,iltalehti.fi,skes.fi,luontoportti.fi,reseptivihko.net,lapinkalatalouskeskus.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti