Siika on erittäin monimuotoinen kala, josta voi samassakin järvessä elää morfologisesti, ravinnonkäytöltään, kasvunopeudeltaan ja kutukäyttäytymiseltään hyvin erilaisia muotoja tai populaatioita.
Suomessa on erotettu viisi tai kuusi pääasiallista siikamuotoa: pohjasiika, karisiika, vaellussiika, järvisiika, planktonsiika ja tuppisiika. On pitkään ollut kiistanalaista, ovatko nämä erillisiä lajeja. Suomessa nykyään vallitsevan käsityksen mukaan ne kuitenkin katsotaan kaikki yhteen ja samaan lajiin Coregonus lavaretus kuuluviksi, eikä niitä pidetä edes alalajeina.[1][2][3] Toinen siikojen suvun (Coregonus) Suomessa luonnonvaraisena elävä laji on muikku. Lisäksi joihinkin Suomen vesiin on istutettu siperialaista peledsiikaa.
Voiko siikaa syödä liikaa? Se on yksi tavoitelluimmista kalalajeistamme niin kalastamalla kuin kaupan tiskillä, eikä suotta.
- Heimo: Lohet – Salmonidae
- Samannäköisiä lajeja: muikku, peledsiika
- Koko: 15–55 cm, yli 2 kg:n painoiset harvinaisia. Siian koko vaihtelee hyvin paljon kannasta riippuen. (Suurin Suomessa saatu siika painoi 7,08 kg.)
Siika on aiheuttanut tutkijoille harmaita hiuksia. Kalan elintavoissa, kasvussa, kutukäyttäytymisessä ja jopa ulkonäössä on suurta vaihtelua kasvuympäristöstä riippuen. On puhuttu eri lajeista, alalajeista, roduista ja eri muodoista. Nykytutkimuksen mukaan siiat ovat kuitenkin yksi ja sama laji.
Siikamuotojen siivilähampaissa on eroja sen mukaan, missä ne elävät. Siivilähampaat auttavat ravinnon siilaamisessa. Meillä tavatuista eri muodoista puhutaan pohjasiikana, karisiikana, vaellussiikana, järvisiikana ja planktonsiikana. Vain pohjoisiin vesiin istutettu siperialainen peledsiika erotetaan omaksi lajikseen.
Näin tunnistat: Siian selkäpuoli on tumma, kyljet hopeanhohtoiset ja vatsapuoli vaalea. Pyrstössä on syvä lovi. Suomut ovat suuria, pää taas pieni ja suu hampaaton. Särkikaloista siian erottaa lohensukuisena kalana rasvaevästään. Sukulaislaji muikun kanssa voi tulla sekaannusta, mutta ero selviää suusta. Siialla yläleuka on alaleukaa pidempi ja muikulla päinvastoin.
Siika kutee loka-marraskuussa, mutta eri kantojen välillä on vaihtelua jopa samassa järvessä. Siikakannoista osa kutee järvien tai meren karikoilla ja rantavesissä, osa nousee lisääntymään jokiin. Kutupaikat ovat matalassa vedessä sora- ja hiekkapohjilla, järvissä ja meressä karikoilla sekä virtavesissä koskien niskoilla. Poikaset kuoriutuvat keväällä jäiden lähdön aikoihin.
Nopeimmin siikamuodoista kasvavat merialueen asukit vaellussiika ja karisiika sekä sisävesien plankton- ja pohjasiika. Siiat käyttävät ravinnokseen katkoja, kotiloita, simpukoita, hyönteisten toukkia, eläinplanktonia ja pikkukaloja. Tämän vuosituhannen suurin siika on painanut 7,08 kiloa, ja se saatiin soutu-uistelemalla Nummi-Pusulan Syvälammesta.
Täällä esiintyy: Siika asuttaa koko maata, ja istutuksin se on saatu leviämään uusiinkin vesiin. Siikaa löytyy puhdasvetisistä järvistä, joista ja koko merenrannikolta. Se on liikkeiltään vilkas ja liikkuu kaikissa vesikerroksissa. Yleensä siiat kuitenkin välttävät lämmintä vettä ja painuvat helteillä viileämpiin vesikerroksiin. Siioilla tavataankin yleisesti vuorokaudenaikaisia liikkeitä pohjan ja pinnan välillä siten, että päivän ajan kalat oleskelevat pohjan tuntumassa ja hämärän tullessa ne hakeutuvat vapaaseen veteen.
Siikoja pyydettiin pitkään vain verkoilla, mutta nykyisin myös urheilukalastajat ovat löytäneet sen saaliikseen. Keväällä siikaa pohjaongitaan, kesällä käytetään perhoa tai pientä uistinta ja talvella pilkkiä.
Näin lautaselle: Siika on niin hieno kala, että sitä voi valmistaa kaikilla tavoilla ja tulos on aina hyvä. Tässä kansanedustaja Antti Kaikkosen (kesk) "Kankea graavisiika":
Aseta siikafilee voipaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Ripottele merisuolaa 1-2 rkl (siian koosta riippuen) kalan päälle. Lisää pieni hyppysellinen sokeria. Lisää mustapippuria ja rosepippuria maun mukaan. Myös valkopippuri sopii tarkoitukseen. Eksoottisempi vaihtoehto on leikata edellisten lisäksi yksi valkosipulinkynsi pieniksi paloiksi siian päälle. Viimeistele kokonaisuus tuoreella tillillä. Kääri paketti voipaperiin ja laita jääkaappiin yön yli. Nautitaan uusien perunoiden, voin ja sopivien kesäjuomien kera.
Kirjoittaja on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) puheenjohtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti