Ahven (Perca fluviatilis) on Suomen yleisin kalalaji ja
Suomen kansalliskala. Se on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa
päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan
lepäämään.
Ahven on varmaankin Suomen tunnetuin kala, ainakin se on yleisin
kalalajimme eikä sitä ulkonäöltään juuri voi sekoittaa edes
sukulaisiinsa kuhaan ja kiiskeen. Syynä ahvenen yleisyyteen ovat sen
väljät ympäristövaatimukset, tehokas lisääntyminen ja joustava
ravinnonkäyttö. Ahvenet tulevat kutukypsiksi 3-6 -vuotiaina, koiraat
pari vuotta naaraita aikaisemmin.
Kutu alkaa maan eteläosassa toukokuun
alkupuolella ja pohjoisessa vasta toukokuun lopulla. Isoissa järvissä ja
rannikkovesissä kutu kestää varsin kauan, jopa 3-4 viikkoa, niin että
"ahvenen kutuun ja akan ottoon ehtii hitaampikin mies" kuten
kansanviisaus lohduttavasti toteaa. Poikaset kuoriutuvat 2-3 viikon
kuluttua kudusta ja ovat silloin 6-7 mm:n pituisia. Jos kaikki käy hyvin
ja ravintoa on poikasille riittävästi, niin ensimmäisenä syksynä pituus
on lisääntynyt kymmenkertaiseksi eli 6-7 cm:iin. 3-vuotiaat ahvenet
ovat 11-13 cm, 9-vuotiaat 22-24 cm.
Kilon painoisen ahvenen ikä on 15-18
vuotta eli ahven on siis varsin hidaskasvuinen.
Määrältään ja arvoltaan ahven on kalansaalistilastojemme tärkeimpiä
lajeja. Vuonna 1998 ahvensaalis oli yli 14 miljoonaa kiloa.
Kotitarvekalastajat ja virkistyskalastajat kalastavat ahvensaaliista
lähes 95 %.
Maukas kala
Ahven on erittäin maukas kala. Jos se olisi meillä harvinaisempi,
niin sitä varmasti pidettäisiin suu-remmassa arvossa kuin nyt on asian
laita. Keski-Euroopassa eräissä ravintoloissa ahvenfileet ovat
erityisherkkua, jota käydään kauempaakin nauttimassa. Sveitsin
ravintoloiden ruokalistoilta saattaa löytyä ruokalaji "Eglifilets...",
joka tarkoittaa juuri ahvenfileitä.
Ahven on piikkinen kala ja siitä on saattanut syntyä ihmisille
käsitys, että ahvenet, varsinkin pienet ovat myös ruotoisia. Ruokailijan
kannalta haitallisia lihasruotoja ahvenessa on kuitenkin varsin vähän,
fileen etupäässä kylki- ja selkälihaksen välissä tosin on ruotorivi,
mutta nekin isoja ahvenia lukuunottamatta ovat niin pieniä, ettei niitä
syödessä edes huomaa.
Suomustaminen
Kalan suomustaminen on tavallisimmin tarpeen
vain silloin kun kala on tarkoitus paistaa.
Kun suomustat kalan, tee näin:
* Suomusta ennen suolistamista.
* Jos suomupeite on päässyt kuivumaan, se on kostutettava esim. upottamalla kala hetkeksi kuumaan veteen.
* Suomupeite poistetaan kalan pyrstöpuolelta alkaen.
* Suomustinta käytettäessä suomustus tapahtuu kätevästi
poikkisuuntaan suoritettavilla kevyillä liikkeillä, varo murjomasta
kalan lihaksia rikki.
* Kalan voi pitää suomustettaessa veden alla tai riittävän tilavassa muovipussissa; näin estetään suomujen liika roiskuminen.
Nylkeminen
Ahventa nyljettäessä leikataan saksilla selkäevät pois ja niiden
mukana kapea nahkasuikalekin (kuva a) tai tehdään veitsellä viillot
evien kummallekin puolelle (b) ja nykäistään evät irti. Jälkimmäisellä
tavalla meneteltäessä vältytään eväruotojen pätkimiseltä. Niskaan
tehdään molemmin puolin poikkiviilto. Nahka revitään irti kummaltakin
kyljeltä (c). Parilliset evät poistetaan nahkoineen (d). Kiduksista
vetämällä saadaan vatsaontelo tyhjennetyksi. Peräevä kiskaistaan irti,
pyrstöevä ja pää leikataan pois.
Fileointi
Jos fileointijätteistä on tarkoitus keittää lientä, on turvallisinta
ennen fileointia aukaista kalan vatsa esim. kalasaksilla ja poistaa
suolisto ym. osat, joita ei käytetä liemeen. Jos taas fileointijätteitä
ei käytetä, ei suoliston poistaminen ole välttämätöntä ennen fileointia.
1. Viilletään veitsellä rinta- ja vatsaevien takaa (1), käännetään veitsi ja avataan vatsaontelo peräaukkoon asti (2).
2. Viilletään niskaviillosta alkaen filee irti selkäruotoa pitkin.
3. Kala käännetään ja leikataan vastaavalla tavalla toinen filee.
4. Kalapiikkiä apuna käyttäen leikataan kylkiruodot irti. Vasemman kyljen filettä käsitellessä veitsen liike on "vetävä".
5. Oikean kyljen fileestä ruotoja leikattaessa veitsen liike on
"työntävä". Jos fileisiin on jäänyt eväruotoja, leikataan ne pois tässä
vaiheessa.
6. Painetaan filee pyrstöpuolesta lautaan kiinni ja viilletään nahka irti.
Fileointiveitsen tulee olla terävä. Tavoitteena on, että ruotoihin ja
nahkaan jää mahdollisimman vähän lihaa. Työtä nopeuttaa, jos työ
tehdään vaiheittain, eli kukin työvaihe tehdään koko kalaerää koskien
ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen: (vatsan aukaisu ja
suoliston poisto) - fileiden irrotus - kylkiruotojen irrotus - nahan
irrotus.
Pieniä vihjeitä
Kala ei kestä kovakouraista käsittelyä. Jos itse pyydystät kalan,
perkaa se heti pyynnin jälkeen. Ota isomman kalan teurastus tavaksi.
Tuoreen kalan maittavuus edellyttää aina siisteyttä. Kala säilyy hyvänä
vain kylmässä.
Harkitse, milloin kala kannattaa nylkeä, sillä kalan nahka sisältää
yleensä hienoja makuaineita. Myös kalan pää, selkäranka, evät ja
sisälmykset ovat sekä maultaan että ravintoainepitoisuudeltaan
monipuolisia. Syö pienet kalat ruotoineen, niin saat runsaasti
kivennäisaineita. Keitä kala vähässä vedessä ja käytä keitinvesi, niin
saat hivenaineet talteen. Käytä kalan maksa ja mäti. Niissä on runsaasti
vitamiineja.
Kala on edullista, se sopii kaikkien kukkarolle.
On tärkeä tietää:
* A-vitamiini suojaa tartuntataudeilta ja vahvistaa näköä.
* B-ryhmän vitamiinit estävät mm. hermostohäiriöitä ja ihottumaa.
* D-vitamiini on välttämätön luustolle ja hampaille.
* Rautaa ja kuparia tarvitaan punaisten verisolujen muodostamiseen. Rauta estää anemiaa.
* Sinkkiä ja magnesiumia on eräissä entsyymeissä, kobolttia
vitamiineissa ja merikaloissa olevaa jodia tarvitaan kilpirauhasten
toimintaan.
Vähärasvainen kala ei lihota. Se on erityisen terveellistä
dieettiruokaa, mutta sopii yhtä hyvin juhlapöytään kuin jokapäiväiseksi
ravinnoksemme.
Kala on erityisen terveellistä ja monipuolista ravintoa ja tämä
johtuu mm. kalan sisältämistä tyydyttämättömistä rasvahapoista, joilla
on ehkäisevä vaikutus verisuonten kalkkeutumiseen; täysiarvoisista
valkuaisaineista, jotka ovat eläinkuntamme halvimpia
valkuaisainelähteitä; monista arvokkaista ravintosuoloista, kuten
kalkista, magnesiumista ja fosforista, joita tarvitaan ruumiin kudosten
rakentamiseen; hivenaineista, kuten raudasta, kuparista, sinkistä ja
koboltista sekä (merikaloissa) jodista, jotka ovat välttämättömiä
elintoiminnoillemme, sekä vitamiineista, joilla on suuri merkitys
terveydellemme.
Tuulin kasvis-kalakeitto
2 rkl öljyä, 1 sipuli, 1-2 valkosipulin kynttä, pala selleriä, 1
porkkana ja 2 perunaa pilkottuina tikuiksi, 1 kalaliemikuutio, 5 dl
vettä, 300 g ahvenfileetä, 2 rkl tilliä tai basilikaa.
Hauduta tikuiksi pilkotut kasvikset öljyssä. Lisää vesi ja
kalaliemikuutio sekä viipaloidut perunat. Keitä kasvikset puolikypsiksi
ja lisää ahvenfileet. Mausta tillillä tai basilikalla.
Mikro-kalamureke
400 g jauhettua ahvenfileetä (myös kuha ja hauki käy), 2
kananmunaa, 2 dl maitoa, 1 rkl perunajauhoja, 1 rkl hiivaleipäjauhoja, 1
dl porkkanaraastetta, 1/4 dl hienonnettua tilliä, 1/4 dl hienonnettua
ruohosipulia, ripaus suolaa, 1/4 tl valkopippuria, 1-1,5 tl kirveliä tai
rakuunaa.
Vatkaa ainekset hyvin sekaisin. Voitele mikroon soveltuva
rengasvuoka. Kaada murekeseos siihen. Peitä kannella tai kelmulla.
Kypsennä täydellä teholla (600W) noin 9-10 minuuttia. Kypsä mureke
tuntuu kosketeltaessa kiinteällä. Anna hieman seistä vuoassa ennen kuin
kumoat sen.
Tarjoa esim. keitettyjen perunoiden, raikkaan salaatin ja tillillä maustetun vaalean kastikkeen kera.
Paistettuja ahwenia
Ahwenet perataan niin wisusti ett'ei sappi puhkee, pyyhitään sitte
pyhkiysliinalla puhtosiksi ja haawotetaan kahdenpuolen, jonka perästä
hiastetaan pienillä suoloilla ja annetaan olla tuokion sillänsä;
pyhitään sitte taas pyhkiysliinalla näljästä puhtosiksi ja paistetaan
woissa keltasen-ruskeiksi, ja tuodaan lämpösinä syötäväksi
wihriäisaineitten kanssa.
(Ensimmäinen Suomessa julkaistu keittokirja, 1849 painosta ilmestynyt
"Kokki-kirja elikä Neuwoja tarpeellisempien joka-aikasien ja
Pitoruokien Laitokseen")
Uuniahvenet
8-10 kpl ahvenia, suolaa, voita, tilliä, persiljaa, 2 dl kermamaitoa.
Ahvenet suomustetaan tai nyljetään. Kalat pannaan uuninkestävälle
vadille. Voi ja mausteet ripotellaan kaloille ja lopuksi kermamaito.
Kypsymisaika n. 1/2 t keskilämpöisessä uunissa. Ruoan voi yhtä hyvin
valmistaa padassa liedellä.
Ahvenfileitä viinikastikkeessa
4:lle hengelle:
600-700 g ahvenfileitä, 3 dl kuivaa valkoviiniä, 2 salotti-sipulia
silputtuna, persiljaa, 1 dl kermaa, 1 rkl voita tai margariinia, 1 rkl
vehnäjauhoja, 1/2 tl suolaa, valkopippuria, rakuunaa, sitruunamehua.
Valkoviini, sipulisilppu ja persilja kiehautetaan laakeassa pannussa,
lisätään ahvenfileet ja annetaan fileiden kypsyä liemessä muutama
minuutti, liemi ei kuitenkaan saa kiehua. Fileet siirretään lämpimälle
vadille ja liemi siivilöidään.
Kastike:
Sulaan voihin/margariiniin sekoitetaan vehnäjauhot, lisätään
siivilöity liemi hyvin vatkaten, annetaan kiehahtaa 3-4 min., lisätään
kerma ja maustetaan kastike suolalla, valkopippurilla (pippurimyllystä),
rakuunalla tai persiljalla sekä muutamalla tipalla sitruunamehua.
Osa kastikkeesta kaadetaan tarjoiluvadille, johon ahvenfileet
siirretään, osa tarjoillaan erikseen keitettyjen perunoiden tai riisin
kastikkeena.
Ahven-vihannespannu
Toisena pääosana tässä ruokalajissa on ranskalaistyyppinen
"ratatouille", jota voitaneen suomeksi kuvata lähinnä sanalla
vihannespannu. Ahvenfileiden asemasta voidaan käyttää myös ruodotonta
kuhafileetä.
500-600 g ahvenfileitä, sitruunaa, 2 rkl margariinia tai voita, 1
rkl oliiviöljyä, 1 hienoksi hakattu sipuli, nippu persiljaa hienoksi
hakattuna, puolenkymmentä hienonnettua basilikanlehteä, 1/2 tl timjamia,
1 punainen paprika pieninä kuutioina, 2 kesäkurpitsaa paloiteltuna, 1
dl vihanneslientä, 300-400 g säilöttyjä maissinjyviä, suolaa, pippuria.
Valmistus:
Fileille puristetaan sitruunamehua (n.1 rkl) ja annetaan marinoitua kylmässä.
Vihannespannun valmistus:
1 rkl margariinia tai voita sekä oliiviöljy kuumennetaan pannussa,
lisätään yrtit ja vihannekset ja annetaan hautua muutama minuutti.
Lisätään vihannesliemi, keitetään kannen alla pienellä lämmöllä 5
minuuttia, lisätään joukkoon maissit ja annetaan vielä hautua kunnes
maissitkin kuumenevat. Maustetaan suolalla ja pippurilla, lisätään 1 rkl
margariinia tai voita sekä sekoitetaan. Sitruunamehussa marinoidut
ahvenfileet kuivataan talouspaperilla, paloitellaan suikaleiksi,
paistetaan öljyssä pari minuuttia, maustetaan suolalla sekä tarjoillaan
vihannesten päällä vihannespannussa.
Ahvenfileitä on nykyisin saatavana hyvätasoisissa kalakaupoissa. Jos
ei ole, niin aina voi pyytää myyjää fileoimaan tai fileoida itse.
Fileoitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että kalan painosta 65-75%
menee perkeisiin. Koska perkeet - ruodot, pää (ilman kiduksia!), nahka
ja mahdollisesti mäti - sisältävät runsaasti arvokkaita maku- ja
ravintoaineita, ei niitä pitäisi heittää hukkaan, vaan keittää niistä
kalalientä.
Kalaliemi ahvenen perkeistä
1 kg tuoreita ja puhtaita perkeitä, 2 1 vettä, iso sipuli, 25 maustepippuria, 20 valkopippuria, 2 laakerinlehteä.
Keitetään sipuli ja mausteet noin 1/2 litrassa vettä 15 minuuttia.
Perkeet pannaan kylmään veteen (1 1/2 l) ja kuumennetaan kiehuvaksi.
Pinnalle nouseva vaahto kerätään pois sitä mukaa kun sitä muodostuu. Kun
vaahtoa ei enää muodostu, lisätään mausteliemi mausteineen ja annetaan
liemen hiljalleen kiehua parikymmentä minuuttia. Liemi siivilöidään
puhtaan siivilävaatteen läpi.
Liemi voidaan hyvin keittää myös pikkuahvenista ja mausteliemeen voi
lisätä purjoa, ohuiksi suikaleiksi leikattua porkkanaa ja selleriä,
tilliä ja persiljaa sekä sitruunan mehua.
Suola lisätään vasta kun lientä käytetään keittojen tai kastikkeiden valmistamiseen.
lähde: wikipedia ja ahven.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti