Mustatäplätokko, aiemmin mustakitatokko (Neogobius melanostomus) on Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta peräisin oleva kalalaji, joka on ihmisen toimien mukana levittäytynyt vieraslajina Euroopan ja Pohjois-Amerikan sisävesiin sekä Itämereen. Puolan rannikolle mustatäplätokko ilmestyi 1990, ja vuodesta 2005 sitä on tavattu myös Suomen rannikkovesissä. Mustatäplätokko on pohjakala, joka kasvaa 15–25 cm:n pituiseksi. Kotiseudullaan se on arvostettu ruokakala.
Mustatäplätokkoa on harvempi ehtinyt kokeilla, sillä
laji on tullut Suomeen vasta joitakin vuosia sitten. Mustatäplätokon
makua verrataan usein ahveneen.
(JUKKA HALONEN)
Mökkijärvestä voi tarttua haaviin monenlaisia kaloja. Tässä sarjassa esitellään Suomen tuttuja ja tuntemattomia kaloja ja kerrotaan, kuinka ne kannattaa valmistaa lautaselle.
Mikä: Mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) on tuorein tulokaslaji Suomen kalavesissä. "If you can't beat them, eat them!" Mustatäplätokko on levinnyt Pohjois-Amerikan suuriin järviin, jossa sitä pidetään todellisena riesana. Kalamiehet ovat kuitenkin keksineet edellä mainitun iskulauseen; jos et voi voittaa niitä, syö ne.
Mustatäplätokko on levinnyt nopeaa vauhtia myös Itämeressä.
Näin tunnistat: Saman heimon kaloja meillä on omastakin takaa. Näitä ovat mustatokko, liejutokko, hietatokko ja seitsenruototokko.
Tokoilla on kaksi selkäevää, joista etumaisen ruodot ovat piikkiset.
Mustatäplätokon erottaa sukulaisistaan. Se kasvaa niitä selvästi suuremmaksi, luultavimmin häätää ne omilta reviireiltään kokonaan pois. Selkein tunnusmerkki on etummaisen selkäevän musta täplä. Kita on myös huomattavan suuri. Posket ovat paksut.
Muiden tokkojemme tavoin mustatäplätokon värit vaihtelevat niin valaistuksen, ympäristön, kuin sukupuolenkin mukaan. Sukukypsät koiraat saavat kutuajaksi lähes kokomustan asun, joka voi häivyttää näkyvistä kylkien ruskeankirjavan ruutukuvioinnin.
Näin lautaselle: Harva on ehtinyt kokeilla mustatäplätokkoa ruokakalana. Amerikkalaiset sanovat sen maistuvan lähinnä ahvenelta. Samaa sanoo myös vuoden 2011 Kalamaratonin mestarijoukkueen
Olli Varhimo. Hän kertoo mustatäplätokon olevan hyvä myös savustettuna ja keitettynä.
Ollin mustatäplätokkopuikot
-
Nylje vähintään kymmenen 15-senttistä mustatäplätokkoa ja irrota fileet
niin, että vatsan kohdalla kylkiviivan alapuolinen osa jää käyttämättä.
Vatsapuolen liha on hyvin ohut, ja sen poistamalla fileet jäävät
ruodottomiksi. - Laita fileet pakastepussiin, laita 2-3 rkl soijakastiketta huolellisesti sekaan ja laita vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin marinoitumaan.
- Murskaa viisi hapankorppua hienoksi jauhoksi (tai vaihtoehtoisesti desi korppujauhoa) ja pyörittele marinoituneet tokkofileet jauhoissa siten, että pinta on tasaisesti jauhon peitossa.
- Paista kuumalla pannulla rasvassa molemmilta puolilta, kunnes pinta saa kauniin värin. Nauti lohkotun sitruunan kanssa.
Täällä esiintyy: Mustatäplätokko on alun perin Mustanmeren ja Kaspianmeren asukki, mutta se on levittäytynyt ihmisen avulla ahnaasti ympäri maailmaa. Kotoiset kokemukset lajin selviytymisestä, käyttäytymisestä ja leviämisestä ovat siis vielä alkuvaiheessa, koska laji ilmaantui tiettävästi vasta 2009 suurempina parvina Helsinkiin. Nyt on kuitenkin selvää, että mustatäplätokot onnistuivat lisääntymään myös meidän vähäsuolaisilla merialueillamme.
Meillä mustatäplätokot näyttävät viihtyvän matalassa, kivikko- ja hiekkarannoilla. Yleensä mustatäplätokko on paikallinen pohjakala. Se sietää alhaisia happipitoisuuksia ja myös öljynsekaista vettä.
Mustatäplätokko tarttuu ahnaasti onkeen. Sen ennätyskoko kasvaa Suomessa koko ajan.
Kirjoittaja on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) puheenjohtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti