tiistai 26. elokuuta 2014

Piikkimonni - Ameiurus nebulosus, vanh. Ictalurus nebulosus, myös kissamonni

Piikkimonni (Ameiurus nebulosus, vanh. Ictalurus nebulosus, myös kissamonni) on piikkimonnien heimoon (Ictaluridae) kuuluva, Pohjois-Amerikassa elävä kala. Suomessa piikkimonnia on istutettu jo 1920-luvulla maan eteläosan lampiin ja pieniin järviin.[3]

Piikkimonni on hämäräaktiivinen ja käyttää viiksilisäkkeiden tuntoa suunnistamiseen. Myös silmät ovat pienet, eikä sameiden vesien eläjälle hyvästäkään näkökyvystä olisi suurta hyötyä. Tuntoaistin lisäksi myös kuulo on hyvin kehittynyt. Ravinnon muodostavat sääsken ja vesiperhosen toukat, kotilot sekä toisten kalojen mäti ja poikaset.

Piikkimonni on harvoin yli 33 cm, 245 g ja ikä 8 vuotta. Ennätys on 45 cm (2 kg). Piikkimonni kutee kesä-heinäkuussa matalassa 18-20°C:n lämpöisessä vedessä. Kutupari kaivaa yhdessä matalan kuopan rantapenkan, puunjuuren tms. alle. Naaras laskee 500-3500 takertuvaa mätimunaa möykkyinä, ja poikaset kuoriutuvat noin 8:ssa päivässä. Koiras vartioi mätiä ja poikasia.

Piikkimonni on erittäin sitkeähenkinen, minkä vuoksi sitä on istutettu vähähappisiin ja likaantuneisiin vesiin. Se ei ole kovin sopiva lammikkokalaksi, sillä sitä on vaikea saada pois niistä, kun se herkästi kaivautuu pohjamutaan. Liha on kellanpunaista, makeahkoa mutta maukasta. Kala on nyljettävä ennen keittämistä. Piikkimonnia pidetään myös akvaariokalana. Se käy helposti koukkuun, mutta ei ole urheilukalastajien suosima

Kokeile piikkimonnia burmalaisella reseptillä!
  • Heimo: Piikkimonnit – Ictaluridae
  • Samannäköisiä lajeja: ei Suomessa
  • Koko: 20–35 cm.
Mikä: Eri lajeja bongaavat kalamiehet tietävät, että Suomesta voi saada piikkimonniakin, jota on istutettu pieniin järviin.

Monni kuuluu Suomen alkuperäiseen kalalajistoon, mutta viimeinen yksilö pyydettiin Hämeestä 1864, ja sitä säilytetään Hämeenlinnan lyseon kokoelmissa. Kalalla oli pituutta 171 senttiä. Monni katosi elinympäristöjensä tilan huononnuttua olennaisesti; sattumakaloja on sen jälkeen saatu merialueelta, ja ne lienevät peräisin Laatokalta.
Monnikaloja on maapallolla kaikkiaan 2 000 lajia, ja miltei kaikki ovat sisävesien asukkeja. Niin myös piikkimonni, joka on pohjoisamerikkalainen istukas meillä.

Näin tunnistat: Monnit tunnistaa pitkistä viiksistään. Niitä kalat käyttävät sameissa vesissä ruuan etsintään pohjakoloista. Toinen selkeä tunnusmerkki on, että monnit ovat suomuttomia. Viiksisäikeittensä takia Pohjois-Amerikassa monneja kutsutaan kissakaloiksi (catfish).
Väritykseltään piikkimonni on tummanharmaa tai musta, vatsapuoli on vaalea. Kun kotoinen monnimme saattoi kasvaa jopa yli satakiloiseksi, piikkimonni jää meillä alle kilon painoiseksi. Piikkimonnilla törröttää kaksi viiksisäiettä kuonon päällä,ja kaksi koristaa yläleuan suuripieliä. Neljä viiksisäiettä löytyy vielä kuonon alapinnalta. Selkäeviä on kaksi, joista takimmainen on ruodoton.
Kutuaika osuu kesä-heinäkuuhun, kun vesi tavoittaa 20 asteen lämpötilan. Naaras kaivaa kutukuopan uppopuiden tai kivien viereen tai alle.
Piikkimonnien eliniäksi arvioidaan noin 12 vuotta. Sapuska muodostuu kotiloista, madoista, hyönteisen toukista, pikkuäyriäisistä, pikkukaloista ja mädistä. Tämän vuosituhannen suurin piikki on painanut 0,53 kiloa, ja se ui katiskaan Janakkalan Rahituslammella.

Täällä esiintyy: Piikkimonni on siis Pohjois-Amerikasta kotoisin, mutta nykyisin sitä saadaan istutusten myötä pitkin Euroopan, Aasian ja Etelä-Amerikan vesistöjä. Se sietää hyvin alhaisia happipitoisuuksia. Meillä piikkimonni löytyy Etelä- ja Keski-Suomen pienistä vesistöistä, joskin sitä on tavattu myös Suomenlahden rannikolta. Piikkimonni viihtyy rehevissä järvissä sekä hitaasti virtaavissa joissa. Se köllöttelee päivät pohjassa ja lähtee ravinnon hakuun illan koittaessa.
Piikkimonnia pyydetään onkimalla, eikä se ole vaikeasti tavoitettava saalis.

Näin lautaselle: Kun piikkimonni jää usein pienikokoiseksi, sen laittaminen vaatii taitoa. Kala on vähäruotoinen, liha punertavaa ja hyvänmakuista. Tässä piikkimonnin eksoottinen resepti burmalaisittain:

Leikkaa kilon verran monnin lihaa pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuutiot marinoitumaan pariin ruokalusikalliseen limemehua ja ripaukseen murskattuja punapippureita. Kuumenna 1 rkl tummaa seesamiöljyä pannulla, laita sekaan ohueksi silputtua sipulia, sellerin sydänosaa ja kiinankaalia - kutakin reilun kahden desin verran. Lisää vielä ruokalusikallinen jauhettua tuoretta inkivääriä ja valkosipulia. Ripottele joukkoon 1 rkl curryjauhetta ja 1 rkl sellerisuolaa. Vähennä lämpöä ja anna hautua viitisen minuuttia. Lisää reilu litra kanalientä sekaan ja kiehauta. Vähennä lämpöä miedommaksi ja mausta soijalla maun mukaan. Lisää kalanpalat ja anna muhia, kunnes kala kypsää. Keitä riisiä ja aseta se ison soppalautasen pohjalle. Valele valmis ruoka riisin päälle. Viimeistele hienonnetulla korianterilla tai sellerilehdillä.




Kirjoittaja on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) puheenjohtaja.
JUKKA HALONEN



lähde:wikipedia,ahven.net,iltalehti.fi,skes.fi,luontoportti.fi,reseptivihko.net,lapinkalatalouskeskus.net

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti