Silakka eli haili - Clupea harengus membras

Silakka eli haili (Clupea harengus membras) on Itämeressä elävä sillin alalaji. Silliin verrattuna silakka on pienempi ja vähärasvaisempi. Biologisesti silli ja silakka ovat samaa lajia eikä niiden välillä ole jyrkkää rajaa. Käytännössä silli ja silakka erotetaan kaupallisessa mielessä Suomen virallisten määräysten mukaan (Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös) siten, että vain yli 10 painoprosenttia rasvaa sisältävästä sillistä saa käyttää sillin nimeä ja vähärasvainen kala on kaupattava silakkana.^[2] Ruotsissa silakaksi (strömming) on kutsuttu Kalmarin ja Puolan rannikon välisen linjan itäpuolelta pyydettyä silliä.^[3]
Silakka on parvikala. Silakka on Viron kansalliskala ja Varsinais-Suomen maakuntakala.

Silakka on klassisten silakkapihvien maittava pääraaka-aine ja todellinen superfood.

• Heimo: Sillit – Clupeidae
• Samannäköisiä lajeja: kilohaili, täpläsilli
• Koko: Tavallisesti 15–20 cm, nopeakasvuiset jättiläissilakat voivat olla yli 30 cm ja 0,5 kg:n molemmin puolin.

Mikä: Pääministeri Harri Holkeri neuvoi parikymmentä vuotta sitten suomalaisia syömään silakkaa. Sitä ohjetta Suomessa on noudatettu: silakka on aina ollut suomalaisille merkittävä ravinnon lähde.
"Sem minä sanon sulle silahka nenästä nokkaan, että sinä et oo voin veronen, vain parree sinä lohta oot!", sanoo muhoslainen sananparsi. "Kun on silakka pöyrässä niin on nälkä kaukana", sanottiin puolestaan Hattulassa.
Kersantti Hietanen oli Tuntemattomassa sotilaassa onnessaan, kun sai talousaliupseeri Mäkilältä pummattua yhden suolasilakan kiljupöntön tyhjentämisillan jälkeisenä aamuna. "Tattis. No kyl mää täl pärjän pual vuat."
Erityisen merkittävä rooli silakalla on ollut suomalaisen rannikkoseudun asuttamisessa. Sitä riitti ruokapöytiin silloin, kun katovuodet tulivat ja nälänhätä uhkasi sisämaassa.

Näin tunnistat: Silakka ei ole täsmälleen ottaen oma lajinsa, vaan se on jääkauden jäljiltä Itämereen jäänyt silli. Elinpaikkansa vuoksi silakka jää alalajina kuitenkin silliä vähärasvaisemmaksi.
Silakan lähisukulaisiin Suomessa kuuluvat kilohaili sekä satunnaislajit täpläsilli ja pilkkusilli. Sekoittamisen vaara on lähinnä kilohailissa - kalatiskilläkin silakoiden joukossa saattaa olla kilohailia. Silakan erottaa suhteessa isommasta päästä ja silmistä. Silakalla selkäevän etureuna on selvästi vatsaevien etureunaa taaempana, kun taas kilohaililla asetelma on päinvastainen. Kilohailin vatsan ns. talkasuomut erottuvat karheina.
Silakan kutu ajoittuu pitkälle jaksolle toukokuusta kesään. Pieni osa kaloista kutee vielä syksylläkin. Kutupaikat ovat matalikoilla tai lähellä rantaa, tavallisimmin metristä viiteen metriin asti. Silakkaa riittää runsaasti meressä, koska se käyttää ravinnokseen eläinplanktonia, kuten katkoja ja halkoisjalkaisäyriäisiä. Isot silakat syövät jo kalanpoikasiakin.
Vuosituhannen suurin silakka ui verkkoon Dragsfjärdissä Saaristomerellä ja se painoi 0,726 kiloa, mutta todistettavasti Helsingistä saatiin 1977 1,1-kiloinen jätti.

Täällä esiintyy: Silakka asuttaa Itämerta kauttaaltaan, mutta sisävesistä se puuttuu kokonaan. Silakka liikkuu parvissa ja on nopea liikkeissään ravintoeläinten kulkua seuratessaan. Parvet liikkuvat enimmäkseen ulappavesillä, päivisin syvissä ja illalla pinnalla. Rantamatalaan ne pyrkivät kutuaikaan ja syksyisin. Talvella silakat painuvat jopa sadan metrin syvyyteen.
Silakka on pääsääntöisesti ammattikalastajien saalista. Sitä troolataan ja saadaan rysillä. Suurin osa silakoistamme pyydetään Selkämereltä. Keväisin vapaa-ajankalastajat pyytävät sitä silloilta ja veneistä onkilitkalla, jossa on syötittömiä kirkkaita koukkuja.

Näin lautaselle: Kun silakan osuus koko vuosittaisesta kalansaaliistamme on 70 prosenttia, sitä on myös opittu valmistamaan monin tavoin. Turkulainen kansanedustaja Kike Elomaa (per) kertoo reseptinsä Varsinais-Suomen maakuntakalalle:

Silakat perataan, huuhdellaan, kuivataan paperilla, kieritetään merisuola-ruisjauho-korppujauhoseoksessa. Ruotoa ei poisteta perkauksen yhteydessä. Paistetaan kirnuvoissa kuumassa pannussa. Puristetaan sitruunamehua silakoiden päälle. Paistettaessa mukaan myös ripaus sitruunapippuria. Kalojen kanssa kuuluu ehdottomasti muusi lisukkeena. Se tehdään perunoista, lantuista ja palsternakasta. Keittämisen jälkeen muussataan ja maustetaan kuuman maidon lisäyksen jälkeen merisuolalla ja kirnuvoilla.



Kirjoittaja on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) puheenjohtaja.

JUKKA HALONEN

Ainekset

• 500 g silakkafileitä
• 2 keltuaista
• 2 dl kuohukermaa
• 1,5 dl guteeniton korppujauho
• suolaa
• 4 rkl voita (paistamiseen)

Valmistusohjeet:

Vatkaa keltuaiset ja kerma. Laita fileet keltuaiskermaseokseen marinoitumaan noin tunniksi.
Kääntele kaloja välillä. Valuta kalat. Taita fileoidut silakat kalan muotoon.
Sekoita guteeniton korppujauho ja suola ja kääntele silakoita jauhoissa. Paista nopeasti voissa kuumassa paistinpannussa. Tarjoa heti kuivina ja rapeina keitettyjen perunoiden tai perunasoseen kanssa.




lähde:wikipedia,ahven.net,iltalehti.fi,skes.fi,luontoportti.fi,reseptivihko.net,lapinkalatalouskeskus.net,
ruokala.net