Vähän tunnetusta särkikalasta saa mitä maukkaimman aterian paistamalla.
- Heimo: Särkikalat – Cyprinidae
- Samannäköisiä lajeja: ei ole Suomessa
- Koko: 9–13 cm.
Mikä: Töröllä (Gobio gobio) on monta nimeä, kuten koirankyrkyläinen, haapakala tai kivari. Vaikka nimiä riittää, silti se lienee kotoisista särkikaloistamme vähiten tunnettu tai tunnistettu.
Kun onkimies saa koukkuunsa törön, luultavasti hän ei tunnista koko lajia. Jos tunnistaa, sille löytyy kolme käsittelytapaa: joko se heitetään takaisin, se otetaan tehokkaaksi täkykalaksi tai sitten se pannaan paistinpannulle.
Näin tunnistat: Periaatteessa törön tunnistaminen on helppoa, vaikka moni saattaa sekoittaa sen kivennuoliaiseen tai kivinilkkaan. Törö ei kuitenkaan ole kummallekaan sukua, vaan lukuisille kotoisille särkikaloille, ja se on niistä kooltaan toiseksi pienin.
Törön ensimmäinen tunnusmerkki ovat sen kaksi viiksisäiettä, jotka ulottuvat taaksepäin taivutettuna melkein silmiin saakka. Kylkiviivan yläpuolelta voi laskea kuudesta tusinaan asti tummia laikkuja. Särkikalojen tapaan sillä on vain yksi selkäevä, rintaevät ovat suuret, jotka auttavat kalaa "töröttämään" paikallaan vuolaassakin virrassa. Tästä lienee nimikin peräisin.
Törö jää tavallisesti kymmenen sentin mittaiseksi, mutta Vantaanjoesta saatiin sähkökoekalastuksissa 17,2-senttinen ennätysyksilö.
Näin lautaselle: Moni arkailee turhaan laittaa saamiaan töröjä paistinpannulle, ehkäpä ulkonäön, tunnistamattomuuden tai kalan pienuuden vuoksi. Eteläisessä Euroopassa sitä arvostetaan herkkuna, ja ranskalaiset jopa viljelevät lajia ruokapöytään.
Kun siis osuu kunnon töröpaikalle, saalis talteen ja ruokapöytään. Tässä Suomen tunnetuimman urheilukalastajan Jari Tuiskusen paistetut töröt.
Töröresepti on äärimmäisen yksinkertainen; perataan töröt ottamalla suolet ja pää pois. Maustetaan suolalla ja kieritellään ruisjauhoissa. Paistetaan voissa pannulla. Ateria on mitä maukkain!
Täällä esiintyy: Törö viihtyy nopeasti virtaavissa, rehevissä ja sameissa rannikkojoissa. Sen levinneisyys ulottuu vain eteläiseen Suomeen, länsiosissa se on yleisempi kuin idässä. Vantaalaisia saattaa yllättää tieto, että törö on Vantaanjoen virtapaikkojen yleisin kalalaji.
Kalan tavoittaa tavallisesti alle metrin syvyydestä, hiekka- ja kivipohjaisilta alueilta. Töröt viihtyvät parvissa tai ainakin pienissä ryhmissä.
Onkijat käyttävät törön pyyntiin syöttinä matoa, jota laahataan kohon ja painon avulla pohjaa pitkin siten, että se saattaa välillä jopa takertua pohjaan. Törö iskee parhaiten syötin ollessa paikoillaan. Pohjatärpistä törön erottaa siitä, että koho lähtee usein vastavirtaan. Parhaiten kala syö iltasella.
lähde:wikipedia,ahven.net,iltalehti.fi,skes.fi,luontoportti.fi,reseptivihko.net,lapinkalatalouskeskus.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti