Lohi, kalojen kuningas ansaitsee arvonimensä jo komealla
ulkomuodollaan. Lohta ovat arvostaneet niin keisarit kuin kuninkaatkin,
toimitettiinhan keisarilliseen hoviin Pietariin lohet Lapin perukoilta
asti. Lohi on valittu Lapin maakuntakalaksikin.
Lohi esiintyy maassamme kahtena ekologisena rotuna: merilohena ja järvilohena. Jälkimmäistä tavataan ainoastaan sisävesissä.
Lohi kuuluu vaelluskaloihin. Lohi lisääntyy virtavesissä ja sen varsinaiset kasvualueet ovat meressä. Lohi kasvaa isommaksi kuin muut maamme kalalajit. Lohi on petokala, jonka tärkeintä ravintoa ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki. Vuonna 1904 pyydettiin Tornionjoen lohipadosta 43 kiloa painanut Suomen ennätyskala. Viime vuosinakin on saatu joitakin yli 30- kiloisia vonkaleita.
Lohi lisääntyi vielä viime vuosisadan vaihteessa maassamme 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nykyään lohi lisääntyy luontaisesti Itämereen laskevista joistamme vain Tornionjoessa ja Simojoessa. Syynä kutujokien vähenemiseen ovat lähinnä voimalaitospadot. Pohjoisessa Jäämereen laskevissa Tenojoessa ja Näätämönjoessa on omat lohikantansa. Järvilohen luontainen levinneisyysalue käsittää Vuoksen vesistöalueen. Järvilohen kutupaikat on tuhottu, joten sen lisääntyminen on kalanviljelyn varassa.
Lohi esiintyy maassamme kahtena ekologisena rotuna: merilohena ja järvilohena. Jälkimmäistä tavataan ainoastaan sisävesissä.
Lohi kuuluu vaelluskaloihin. Lohi lisääntyy virtavesissä ja sen varsinaiset kasvualueet ovat meressä. Lohi kasvaa isommaksi kuin muut maamme kalalajit. Lohi on petokala, jonka tärkeintä ravintoa ovat silakka, kilohaili ja kolmipiikki. Vuonna 1904 pyydettiin Tornionjoen lohipadosta 43 kiloa painanut Suomen ennätyskala. Viime vuosinakin on saatu joitakin yli 30- kiloisia vonkaleita.
Lohi lisääntyi vielä viime vuosisadan vaihteessa maassamme 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nykyään lohi lisääntyy luontaisesti Itämereen laskevista joistamme vain Tornionjoessa ja Simojoessa. Syynä kutujokien vähenemiseen ovat lähinnä voimalaitospadot. Pohjoisessa Jäämereen laskevissa Tenojoessa ja Näätämönjoessa on omat lohikantansa. Järvilohen luontainen levinneisyysalue käsittää Vuoksen vesistöalueen. Järvilohen kutupaikat on tuhottu, joten sen lisääntyminen on kalanviljelyn varassa.
Mökkijärvestä voi tarttua haaviin monenlaisia kaloja. Tässä sarjassa
esitellään Suomen tuttuja ja tuntemattomia kaloja ja kerrotaan, kuinka
ne kannattaa valmistaa lautaselle.
Mikä: Hopeinen vastavirtaan taistelija on kruunattu suomalaisten kalojen kuninkaaksi. Lohta hienompaa ei ole, ja sanotaan, että sitä kannattaa pyytää, vaikka jäisi saamatta.
Lohi on joutunut monien uhkien uhriksi. Ensin jokia padottiin ja lohi iski nousuvietissään vasten betonia. Sitten tulivat uittoperkaukset ja ojitukset, jotka veivät kutualustat monin paikoin. Kaikkiaan 18 Suomenlahteen laskevasta lohijoesta on jäljellä enää kaksi. Lohta uhkaavat myös erilaiset taudit.
Näin tunnistat: Lohi sekoitetaan helposti taimeneen. Lohella kylkipilkut juuri ja juuri yltävät kylkiviivan alapuolelle, taimenella niitä on aina enemmän ja ne ulottuvat alemmaksi. Lohen pyrstössä on lovi, taimenen pyrstön muoto on suhteellisen suora.
Lohen elämänkaari alkaa loppusyksyn kudusta virtaavan veden sorapohjilla. Poikaset syntyvät keväällä. Jo ensimmäisenä kesänään pienet lohenpoikaset valloittavat itselleen reviirin, jota ne puolustavat.
Kasvettuaan noin 12-20 sentin pituisiksi poikaset suuntaavat kevättulvien mukana joesta mereen. Ne vaeltavat eri puolille Itämerta - jopa tuhansien kilometrien päähän. Jäämeren lohet käyvät Grönlannissa asti. Meressä lohet pysyvät yhdestä viiteen vuoteen. Koiraat tapaavat palata naaraita aiemmin.
Kutunousu käynnistyy jäiden lähdön jälkeen ja on voimakkaimmillaan kesäkuussa. Raskaalta kutuvaellukselta lohet pyrkivät palaamaan takaisin mereen, jotkut jäävät jokeen ns. talvikoiksi. Vajaat viisi prosenttia lohista on toista kertaa kudulla ja sitä useammin vain harva.
Lohi palaa sinne, missä on syntynytkin. Vielä ei ole pystytty täsmällisesti selvittämään, mikä saa lohen löytämään Itämeren altaalta kotijokeensa. Lähellä auttaa varmasti hajuaisti, mutta se ei osoita kompassia oikeaan suuntaan satojen kilometrien päässä kotijoesta.
Lohi kasvaa kaloistamme suurimmaksi. Tämän vuosituhannen suurin saatiin loukulla Lohtajalta Pohjanlahdelta, ja se painoi 27,4 kiloa. Tornionjoesta mainitaan saadun 43-kiloinen jätti jo 1900-luvun alussa.
Täällä esiintyy: Lohen luonnonkantoja meillä on jäljellä enää Tornion- ja Simojoessa sekä Jäämereen laskevissa Tenossa ja Näätämöllä. Muualla kantaa yritetään pitää yllä istutuksin. Saimaassa tavataan ns. järvilohta.
Lohenpoikasten ravintoa ovat eläinplankton, pohjaeläimet sekä hyönteiset ja niiden toukat. Merivaelluksella lohi siirtyy kalaravintoon.
Lohta pyydetään mereltä rysillä ja siimoilla. Joessa odottavat urheilukalastajat vapavälineidensä kanssa.
Näin lautaselle: Aikoinaan Oulujoki oli tuottoisin lohijokemme. Renkien sopimukseen kirjoitettiin kohta, ettei lohta saanut tarjota ruokana kuin tietty määrä viikossa. Nyt ongelma on päinvastainen. Jalo kala ansaitsee tulla hyvin tehdyksi, ja lohta voi tehdä melkeinpä kaikilla tavoilla. Tässä presidentti Tarja Halosen resepti graavilohelle:
Leikkaa lohi fileiksi (ruodoista saat mainion keiton). Sivele fileiden pintaan hyvin ohut kerros konjakkia tai brandya. Mausta fileet merisuolalla ja hienolla sokerille siten, että suhde on 35-65 sokerin eduksi. Kokonaismäärät mitoitetaan suhteessa lohen kokoon. Asettele fileet vastakkain ja laita niiden väliin tuoretta tilliä. Laita jääkaappiin painon alle ja graavilohi on seuraavana päivänä valmis syötäväksi, parhaimmillaan uusien perunoiden kera.
Kirjoittaja on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) puheenjohtaja.
Mikä: Hopeinen vastavirtaan taistelija on kruunattu suomalaisten kalojen kuninkaaksi. Lohta hienompaa ei ole, ja sanotaan, että sitä kannattaa pyytää, vaikka jäisi saamatta.
Lohi on joutunut monien uhkien uhriksi. Ensin jokia padottiin ja lohi iski nousuvietissään vasten betonia. Sitten tulivat uittoperkaukset ja ojitukset, jotka veivät kutualustat monin paikoin. Kaikkiaan 18 Suomenlahteen laskevasta lohijoesta on jäljellä enää kaksi. Lohta uhkaavat myös erilaiset taudit.
Näin tunnistat: Lohi sekoitetaan helposti taimeneen. Lohella kylkipilkut juuri ja juuri yltävät kylkiviivan alapuolelle, taimenella niitä on aina enemmän ja ne ulottuvat alemmaksi. Lohen pyrstössä on lovi, taimenen pyrstön muoto on suhteellisen suora.
Lohen elämänkaari alkaa loppusyksyn kudusta virtaavan veden sorapohjilla. Poikaset syntyvät keväällä. Jo ensimmäisenä kesänään pienet lohenpoikaset valloittavat itselleen reviirin, jota ne puolustavat.
Kasvettuaan noin 12-20 sentin pituisiksi poikaset suuntaavat kevättulvien mukana joesta mereen. Ne vaeltavat eri puolille Itämerta - jopa tuhansien kilometrien päähän. Jäämeren lohet käyvät Grönlannissa asti. Meressä lohet pysyvät yhdestä viiteen vuoteen. Koiraat tapaavat palata naaraita aiemmin.
Kutunousu käynnistyy jäiden lähdön jälkeen ja on voimakkaimmillaan kesäkuussa. Raskaalta kutuvaellukselta lohet pyrkivät palaamaan takaisin mereen, jotkut jäävät jokeen ns. talvikoiksi. Vajaat viisi prosenttia lohista on toista kertaa kudulla ja sitä useammin vain harva.
Lohi palaa sinne, missä on syntynytkin. Vielä ei ole pystytty täsmällisesti selvittämään, mikä saa lohen löytämään Itämeren altaalta kotijokeensa. Lähellä auttaa varmasti hajuaisti, mutta se ei osoita kompassia oikeaan suuntaan satojen kilometrien päässä kotijoesta.
Lohi kasvaa kaloistamme suurimmaksi. Tämän vuosituhannen suurin saatiin loukulla Lohtajalta Pohjanlahdelta, ja se painoi 27,4 kiloa. Tornionjoesta mainitaan saadun 43-kiloinen jätti jo 1900-luvun alussa.
Täällä esiintyy: Lohen luonnonkantoja meillä on jäljellä enää Tornion- ja Simojoessa sekä Jäämereen laskevissa Tenossa ja Näätämöllä. Muualla kantaa yritetään pitää yllä istutuksin. Saimaassa tavataan ns. järvilohta.
Lohenpoikasten ravintoa ovat eläinplankton, pohjaeläimet sekä hyönteiset ja niiden toukat. Merivaelluksella lohi siirtyy kalaravintoon.
Lohta pyydetään mereltä rysillä ja siimoilla. Joessa odottavat urheilukalastajat vapavälineidensä kanssa.
Näin lautaselle: Aikoinaan Oulujoki oli tuottoisin lohijokemme. Renkien sopimukseen kirjoitettiin kohta, ettei lohta saanut tarjota ruokana kuin tietty määrä viikossa. Nyt ongelma on päinvastainen. Jalo kala ansaitsee tulla hyvin tehdyksi, ja lohta voi tehdä melkeinpä kaikilla tavoilla. Tässä presidentti Tarja Halosen resepti graavilohelle:
Leikkaa lohi fileiksi (ruodoista saat mainion keiton). Sivele fileiden pintaan hyvin ohut kerros konjakkia tai brandya. Mausta fileet merisuolalla ja hienolla sokerille siten, että suhde on 35-65 sokerin eduksi. Kokonaismäärät mitoitetaan suhteessa lohen kokoon. Asettele fileet vastakkain ja laita niiden väliin tuoretta tilliä. Laita jääkaappiin painon alle ja graavilohi on seuraavana päivänä valmis syötäväksi, parhaimmillaan uusien perunoiden kera.
Kirjoittaja on Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) puheenjohtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti